perjantai 4. marraskuuta 2011

Karua ja kaunista

Haravointi on terapiaa. Samalla kun raikas ulkoilma tuulettaa keuhkot, lehdet siivoutuvat kompostiin ja ajatukset löytävät taas oikean uransa. Kiire unohtuu ja pää tyhjenee. Syksyn karu harmaus saa sävyjä, eikä tunnu yhtään niin pimeältä enää. Haravointi ei ole suorittamista, mitään ei ole pakko tehdä nyt, koska keväällä ilta-auringon paistaessa haravointi on vielä ihanampaa.

Kerrostaloissa asuessa tuijottelin haikeana pihalle ja mietin, tuomittaisiinkohan minut hulluksi, jos menisin haravoimaan pihaa ja siinä samalla ajatuksiani järjestykseen.

Taidan mennä terapoimaan hiukan lisää. Muutoksen tuulet puhaltavat jälleen ja minä & haravani jäpitämme vastaan. Pitäisi ymmärtää haravoida myötätuuleen... ;)

2 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Hmm, pitäsköhän miunkin käydä haravoimassa... Toivottavasti ne muutoksen tuulet ovat vain positiivisia!

Yöttö kirjoitti...

Perussettiä: tämä aikuisten päiväkerho tai päivähoitotoiminta eli työkkärin kurssi loppuu viimeinkin ensi viikolla ja rumennan sen jälleen taas työttömyystilastoja.