Kuivat paperihommat aikalailla paketissa. Kasassa on 14 sivua tekstiä ja laskelmia. Ensi viikko vielä kärvistellään ja sitten täytyy taas miettiä uusia kuvioita.Tarvitsen aikaa sulatella tätä kaikkea. On myös otettava aikaa ihan vain itselle. PIAN on aika tehdä jotakin kaunista eikä vain suunnitella sitä. Tuntuu, että olen keväästä asti siirtänyt sitä tekemisen tarvetta tuonnemmaksi. Ensiksi leipomohommien, sitten remontin vuoksi ja nyt tämän kurssin takia. Osaankohan enää edes tehdä mitään semmoista käsityötä, minkä tekemisestä ihan vain nauttisin...? Ilman suorittamisen pakkoa, valmistumista tai aikatavoitetta? Miten syvältä on etsittävä sitä luovuutta, joka on hautautunut jonnekin väkipakon ja selviämisrutiinien alle? Miten sitä etsisin? Kartta ja kompassi tuskin auttavat, ja tyhjä valkoinen paperikin hirvittää. Toisaalta tiedän, että puristamalla ei saa mitään aikaiseksi, ei muuta kuin pelkkää ahdistusta.
Ehkä vain istun ja katselen, kun pojat ovat luovia: rakentavat legorobotteja, muovailevat, askartelevat tai tarinoivat. Olen läsnä. Siitä se omakin innostus nousee, sitten kun siihen on mahdollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti