Ajatus peitosta tuli jo kesällä. Kun sitten sain yllytettyä peiton tekoon avuksi hänen valvontaluokkansa, suunnitelma oli paketissa. Oppilaat väsäsivät tilkuille omia toivotuksiaan ja ajatuksiaan ihailtavalla omistautumisella. Kokosin tilkkujen ympärille herkän taustan ja ompelin täkin kasaan. Peiton tikkaus käsin antoi minulle monta tilaisuutta nollata koulutyön parissa pyörivät ajatukset. Nyt peitto on viimein valmis, juuri ja juuri ajoissa. Vein sen hämärän turvin postilaatikkoon ja toivon saajan kokevan yllätyksestä samaa lämpöä, mitä oppilaiden kanssa keskustellessa olen ollut havaitsevinani.
Mutta nyt tarvitsen uuden nollaustyön... Suunnitelmissa on pinkkiä ja tummanharmaata mummin ja ukin olkkariin. Sopivien kankaiden hamstraus on jo alkanut ;)
6 kommenttia:
Oooiiijjj miten ihana! Oot sie kyllä taitava... ja ihana muutenkin :)
Upea peitto!
Tämä on tosi ihana ja oli vielä kauniimpi luonnossa :) Vedet tuli silmiin lukiessa jo oppilaiden terveisiä - en voi edes kuvitella lahjan saajan aatoksia <3
Kiitos kiitos! Joskus tulee tunne, että kun ei osaa oikeita sanoja, niin otetaan sitten tekoja. Jotkut asiat on niin isoja, ettei niitä meinaa saada omaan päähän sopiviksi. Peiton teko on minulle terapiaa, koko ajan sitä samaa vaikeaa asiaa käy läpi, pisto pistolta, tunti tunnilta. Ja lopussa ajatuksetkin ovat taas oman pään kokoisia. Terapian sivutuotteena syntyy jotakin nättiä :)
Mitä sanoi lahjan saaja? :)
Kiitteli kovasti :)
Lähetä kommentti