Ompeluinspis sai tilkkupeiton jälkeen jatkoa ja Juhiksen tyttöystävä mekon :) Kangas oli odotellut inspiraatiota ja sitä oikeaa kaavaa jo vuoden vai ellei peräti kaksi. Vaan kun sitä mieleistä kaavaa ei tullut vastaan, niin ei auttanut muu kuin soveltaa ja piirtää itse. Ja hyvä tuli! Aloittaminen on näköjään aina vaikeinta. Kun sitä saa alun ja pääsee vauhtiin, niin sen jälkeen tulosta syntyy. Meinasi olla tiukka paikka pojille, kun äiti-ihminen suostutteli heitä kokeilemaan mekon yläosan lakanakankaista sovitusmallinetta... Lauri suostui onneksi viimein lahjonnan jälkeen, ja nopean kokeilun jälkeen sain tehtyä muutoksia vielä varsinaiseen yläosaan. Juho oli niin perinjuurin ÄIJÄ, ettei suostunut tuota mekontekelettä (joka kylläkin enemmän näytti ihan tavalliselta MIESTEN liiviltä) päällensä laittamaan. Riivatun äiti, minähän en mekkoja edes ajattele! tuntui pieni mies palavin silmin ajattelevan, ennen kuin kantojaan jyskytellen painui omaan huoneeseensa.
Mekon omistaja näyttää onneksi tyytyväiseltä poseeratessaan näissä kauniissa äitinsä ottamissa kuvissa (Kiitos S, että sain esitellä kuvat!)
3 kommenttia:
Iso kiitos myös kuvan mallille! Ei oo miun ompelemia mekkoja ikinä ollu noin kauniin neidon päällä :) Ja miten hienosti siellä osataan jo poseerata, ihana!!
Ihana kesäkeijukainen! Voin kuvitella ettei siitä neuvotella, kun Juho on päättänyt...(c; <3
Upea mekko suloisella tytöllä!
Lähetä kommentti