Toipilasompelua

Silloin, kun intressit ovat liikunnassa, eivät käsityöt etene. Uusia ei aloiteta, eikä vanhoja jatketa loppuun. Mutta lupaukset yritän pitää, vaikka ompelu olisikin pakkopullaa.
Äiskän ja iskän kesämökin uusi ihana aitta valmistui syksyllä ja lupasin ommella sinne verhot ja tyynynpääliset siis jo viime syksynä. Mökkeily alkaa kohtapuolin olla taas ajankohtaista, joten oli tullut aika ottaa itseä niskasta ja runtata nuo valmiiksi. Raju mahatauti kera kovan kuumeen sotki hetkellisesti urheiluharrastukset, joten löysin aikaa ompelulle. Mihinkään luovaan ja innostavaan ei kuitenkaan riittänyt voimia, suorat saumat ja ohuen verhokankaan silitys haastoivat tätä taudin kuivettamaa parkaa ihan riittävästi. Kankaat äiti osti palttinasta, tyynyjen vetskarit kaivoin omista jemmoista.
Kovin kauan kesti taas eto verho-/tyynyompelu, varmaan lähemmäksi 10 kuukautta... ;)

Liikunnan ilo löytyi! Käsityöinspis saa odottaa :)

Jaahas, se on taas se aika vuodesta, että katseet on jo kesässä ja rautainen bikinikunto tavoitteena. No samallahan se meinaa sitä, ettei sohvassa köllötellä neuleen ja karkkipussin kera.
Uutena vuotena asetin (bikinikunnon lisäksi) tavoitteeksi käsityöharrastuksen ja urheiluharrastuksen yhteensovittamisen. Tarkoitus ei ollut juosta ja neuloa samaan aikaan, vaan harrastaa molempia silleen vuorotellen. Mutta enpä ole käsitöitä ehtinyt miettimään, kun olen viimeinkin saanut nauttia TERVEENÄ urheilemisesta! Neulonpahan ja virkkaan sitten, kun urheilu on kiellossa tai tympii. Nyt nautiskellaan liikunnan ilosta, joka on ollut hukassa jonkin aikaa.
Suurin syy tämän ilon löytymiseen on uusi lajikokeilu :) Puolisko lupasi joululahjaksi yhteistä laatuaikaa, ja yllätys yllätys! Tässä talossa se tarkoittaa yhteistä aikaa urheilulle. Kolme viikkoa sitten herra lunasti lupauksensa ja pariskunta Kontkanen pojotti crossfit-peruskurssin ekalla tunnilla. Jännitin ja pelkäsin, että mihinkä ihmeeseen sitä onkaan tullut lupauduttua. Jännittäminen oli turhaa, juuri tällaista treeniä olen kaivannut. Nautin kurssista paljon enemmän kuin esimerkiksi kylpyläviikonlopusta. Puolisko tuntee minut näköjään paremmin kuin itse ;)

Tuunatut kottikärryt

Huikee idis on muhinu lomalaisen päässä. Nyt sitten riitti sen verran puhtia, että lähdin myös toteutuslinjalle. Kottikärrit on rumat. Yleensä ne lojottaa seinää vasten, siten että pohja näkyy. Pling!! Siis pohja on tuunattava nätiksi.

Oma Koppa -blogista löysin muinoin idean koristella sateenvarjoja suhumaalilla ja pitsiliinoilla. Samaa ideaa käytin näissä kärreissä. Pohja puhtaaksi, tarrat pois ja kiinnitysruuvit veks. Reunat teippasin piiloon. Liinat kärrin päälle ja mattamustaa suhumaalia päälle. Keli viileni kuitenkin sen verran, että kuivattelu piti suorittaa olohuoneessa loppuun. Niinpä tietenkin, paskakärrit olohuoneessa. So?

Kuvat on napattu iPadilla kiireessä :) Flow on semmonen jottei tietokoneen ja kameran yhteispeliin ole nyt aikaa ;) 

Pienen miehen onni <3

Miulla on ollu pieni harmituksen aihe jo pidempään: pitäis keksiä minkä lehden Juhikselle voisi tilata, kun tuolle isommalle on tilattu Koululainen ja Aku Ankka. Pienemmälle tulee Hippo-lehti silloin tällöin, mutta ei muuta. Olen koittanut miettiä, että mikä se olisi semmoinen lehti mikä Juhista kiinnostaisi ja eilen se hyppäsi lehtihyllystä silmiini ja samantien Juhiksen syliin. Aivan kuin pikkuherralle vartavasten tehty lehti: HYÖNTEISET. Ja lisäksi mukana oli lasiin valettu ötökkä, ekassa numerossa skorpioni. Voiko olla mitään parempaa?! Ei ainakaan Juhon mielestä. Herra sanoi nukkumaan ruvetessa, että tuon lehden löytyminen oli koko loman paras juttu. Vaikka äiti-ihminen on koittanut järjestää vaikka minkälaista ohjelmaa...

Pyörittelin ja selailin lehteä, sekä etsin netistä sen tilausmahdollisuutta, mutta en vielä ainakaan löytänyt. Ostetaan sitten irtonumeroina, jos ei muuta mahdollisuutta ole.

Lapaset tunisialaisella virkkauksella

Syksyllä esittelin kässäkerholaisille tunisialaisen virkkauksen. Tekniikka on mielestäni helpompaa kuin neulominen ja toisaalta valmista tulee nopeammin kuin virkkauksella. Toinen lapanen valmistui siltä istumalta, mutta toinen jäi aloitusasteelle. Annoin oppilaiden kokeilla tekniikkaa tuolla keskeneräisellä varrella, ennen kuin aloittelivat omia lapasiaan.
Pari tuntia tarvittiin aikaa lisää ja nyt Juhiksella on pari tuolle "kaupunkilapaselle". Kaupunkilapaset ne ovat siksi, että lumihommissa huopuvat varmastikin aika nopeasti :) Musta lanka on Novitan isoveljeä, purettu suoraan kutittavasta joustinneulepiposta. Toinen lanka Fritidsgarnia, ostettu jotain muuta rojektia varten poikien ollessa pieniä. Työvälineenä kaksipäinen koukku, koukussa numero 6,00. Ohjeeksi semmosia speksejä, jotta kierroksella on 26 silmukkaa, peukalossa 12.

Tällä tekniikalla virkatessa kannattaa valita kuohkea lanka ja aika iso koukku, jottei pinnasta tule peltiä.
Kiitoksia vaan Katille, tämä oli yrittäjyyskurssin parasta antia :) Vaikkei millään tavalla liittynyt kurssin aiheeseen...

Kudotut pikkuliinat pajusta

Työhuoneen pohjimmaisten laatikoiden ja niiden kaikkein "marinoituneimpien" käsityötekeleiden pöläyttely jatkuu. Pääsiäiseksi (2009?) suunnitellut pikkuliinat olivat reunahuolittelua vaille valmiit, marinointiaika siis rapiat 5 vuotta :) Toiseen olin ähnännyt solmut puolivalmiiksi, joten jatkoin samalla tyylillä toisenkin päädyn. Toiseen ompelin päärmeet.

Seikkailut työhuoneen "pohjamudissa" jatkukoon...

Jarin uusi elämä :)

Tämän vuoden ekan (ja toivottavasti myös vikan) lentsun kuumehuiput on ohitettu ja potilasta alkais hiukan jo kiinnostamaan muukin ympäristö, kuin vain tämä sohva. Muutaman päivän ajan kahtelin ihania ruokaohjelmia, joita tulee päiväsaikaan monelta kanavalta ja monella eri kielellä selostettuna. Koitin myös karsia digiboxin nauhotuksia, mutta eipä tuolla miun tallentamia ollu muita kuin Strömssön talkoot ja Jutan Superdieetit. Suomen kauneimmat kodit kahtelin jo joululomalla pois.

Samalla kun tuijottelin ohjelmien ihania kesämaisemia & suunnittelin kaikkia ihania kesäeväitä, joita mökillä voisi kokeilla, neuloin ja virkkasin vimmatusti. Valmistakin tuli!
Yksi kenkuimmista keskeneräisistä käsityötekeleistä oli tämä siskon vanha nukke. Jari nimeltään. Pari vuotta sitten löysin tuon nuken raadon äiskän ja iskän vinttikomerosta, tahi kylymältä puolelta, niin kuin siellä tavataan sanoa. Kunto oli heikonlainen. Jossakin välissä, ehkä aittasäilytyksessä, olivat hiiret pistelleet poskeensa herran sisuskalut ja osan "ihosta". Siskolikka oli varmaankin itse tai mummon avustamana paikannut jyrsimisreijät umpeen keltaisella villalangalla.

Osa raajoista oli jo kokonaan irti ja pumpulit kaikonneet aika perusteellisesti. Otin nuken mukaan ja suunnittelin korjaavani sen entistä ehommaksi.

Pari vuotta koivet, kädet, pää ja tuo irti ratkottu vartalo odottelivat työhuoneen laatikossa. Odottivat inspistä ja ideaa siitä, mistä materiaalista vartalon voisi tehdä. Kaavoituskaan ei kiehtonut, kun tuo alkuperäinen vartalo-osa oli... aika hyödyttömässä kunnossa. Muutama viikko sitten keksin, että virkaten saisin kehosta napakan. Tuumasta toimeen! Noin sadas keskeneräinen käsityö aluilleen... Lentsun iskiessä neulominen tympi, kaivelin virkkauksen olkkarin pöydän alta sohvalle ja vähitellen alkoi Jarin uusi vartalo muodostua. Ihan synttäreille ei valmista tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jari sai päällensä syksyisellä kirpparireissulla ostetun vauvahaalarin, tosin kovin tyttömäisen. Mutta eihän sitä tiedä, josko tässä toisessa elämässään Jari muuttuukin Mariksi :) Sen asian päättää varmaankin tämä seuraava leikkivä sukupolvi, V&V.