Olohuoneen sisustusta ;)

Luvassa kauniita sisustuksellisia kuvia ja yhteensopivien sisustusesineiden esittelyä. Juu ei. Olohuone on alkanut vaivihkaa muistuttamaan kuntosalia. Taloudessa asuva mies on hurahtanut kehonpainoharjoitteluun. Se on melkein kuin uskonto herralle. Älkää vaaaan erehtykö kyselemään mitään asiasta, sillä silloin alkaa saarna ja julistus. Seuraavana huomaat olevasi tekemässä ihmeliikkeitä joillakin myöhemmin esiteltävistä välineistä.

Kuntosalikorttini vanhentui juhannuksena ja koska gymi oli muuttanut meijän olkkariin, niin arvelin koittaa lihaskunnon ylläpitoa kotikonstein ja tuon täällä asuvan kehonpainoharjoittelu-uskovaisen ohjeilla. Huomasin jo kevättalvella, että periaatteellisesta vastustuksesta huolimatta, treenasin salilla lähinnä oman kehon painolla tehtävillä liikkeillä. Piilomainontaa? Jotain pakkosyöttöä vai mitä lie?

Esittelenkin nyt seuraavaksi meidän olohuoneen oleellisia sisustuselementtejä.

Uusin ilmestys ovat puolapuut. Sivulankuissa sama sävy kuin vastakkaisen seinän kaapissa. Vanhempaa kalustoa ovat jumppapallo, harjanvarsi ( = jumppakeppi) ja erilaiset kuminauhat. Yksi kahvakuulista muutti mökille, joten pari jäi olohuoneeseen.

Tuommoisia pieniä nojapuita, paralletteja on aina lattialla parit erilaiset: puolapuista askarrellut isommat puiset ja pienemmät muoviset. Puisten jalat on tarkoitus maalata samalla siniharmaalla kuin ne puolapuiden sivulaudat.

Erilaisia palloja se julistaja käyttää mobilisointiin ja lihasjumien irrotteluun. En ole vielä perehtynyt, vaikka ehkä pitäis. Katosta roikkuvat voimistelurenkaat, joihin voi myös kätevästi ripustella pyykkiä kuivamaan. Nilkkapainot ja jumppapatja kuuluvat myös kalustoon.

Toisissa kattokoukuissa roikkuu TRX ja köysi. TRX reissaa tosin mökin ja kodin väliä, eli ei aina roiku tuossa uunin edessä. Köysi on alunperin hommattu Juhon joululahjaksi. Nykyisin taitaa ahkerin kiipeilijä olla tuo mies.

Jotta tämmöinen olohuone meillä. Kivoja asetelmia voi näistä vermeistä tehdä tuohon matolle ja seinälle ja kattoon. Eikä tässä vielä kaikki! Kuvista puuttuu ainakin leuanvetotanko, tuplapallo hierontaväline ja lihaskalvojen rullailu rulla, joka ei suinkaan ole ostopeli vaan ihan itse tehty.

Mimmonen se teijän olohuone on? ;) 

Perunan-, mansikan-, vadelman- ja tammenviljelijä

Sain keväällä inspiksen toosata pari jättimäistä vanhaa lehtikompostia ja yhden maatuneen multakasan kasvimaaksi. Tarkemmin sanottuna yhdeksi pitkäksi mansikkapenkiksi ja pariksi kymmenmetriseksi perunapenkiksi. Ja pari lyhyempää perunapenkkiä tuli vielä siihen päähän. Viimekesäiset perunanpehkuviljelyt saaressa tuottivat runsaan sadon... saaren vakituisille asukkaille, eli maamyyrille. Siellä ne kesän mellastivat ja rosvosivat miun perunoita pehkujen alta, jemmaten niitä talven varalle. Kovin vähän jäi meille kesäasukkaille uusia perunota, ehkä yhtä monta kuin sinne istutettiin. Talven ne juhlivat niillä miun perunoilla ja sieltä sun täältä löytyykin tänä kesänä myyrien tämänvuotisia viljelykokeiluita.

Syletti tämä asia sen verran, jotta päätin ettei myyräpopulaa ruokita sen enempää vaan perunaa viljellään täällä kaupungissa, edes pikkusen maistiaisiksi.

Keväällä ähnäsin kompostikasojen kimpussa useamman päivän. Mansikkapenkki otti myös oman aikansa valmisteluineen, lannoittamisineen ja taimien kasteluineen. Penkin päähän jäi paikka vielä kolmelle vadelman taimelle. Kovin vaikutti kuivalta paikalta valintani, mutta ei niitä maita siitä muuallekaan jaksaisi lähteä kärräilemään. Kuivuutta lisäsi vielä se, että "pohjamaa" on puoliksi lahonnutta lehtikompostia. Epäilin hieman hankkeeni onnistumista kevätauringon paistellessa, mutta kun ne kompostikasat eivät olleet varsinaisia pihan koristuksia, niin jotain piti yrittää.

Noo... Onni onnettomuudessa on se, että sadetta on piisannut ja kevätjuhlapäivänä istutetuista perunoista toinen laatu kukkii jo!! Voi tätä viljelijän riemua :)

Mansikan taimet olivat niin heiveröisiä, jotta satoa ei ollut luvassa täksi kesäksi, arvelin siis ettei verkkorakennelmia askarrella vielä tälle vuodelle. Mutta kuinkas ollakaan, tuoltahan löytyi raakileita, jotka pitäisi vissiin nyppiä pois jotta kasvi tajuaisi vahvistua eikä marjoa. Mutta olkoot, onpahan pojille naposteltavaa ja näkevät, että itse perustettu kasvimaa voi sittenkin tuottaa satoa ;) Muistelen kirjoittaneeni epäonnistuneista porkkanakokeiluistamme kolme vuotta sitten.

Ja koska miun puutarhailu ei ole tiukkapipoista tänä(kään) vuonna, on perunoiden välissä yksi kapinallinen tammen taimi. Ehkä syksyyn mennessä keksin minne sen siirrän, jossakin odottaa sen lopullinen kasvupaikka.

Paperimassaa wc-paperirullan hylsyistä

Sen seihtemän vuoden suunnittelun jälkeen sain kokeiltua paperimassan valmistusta (Muoks. Työssä käytettiin vapaaehtoista ja innokasta lapsityövoimaa). Revittiin hajoavia wc-paperihylsyjä palasiksi, lisättiin vettä ja yksi erikeeperpullon loppu. Sekoiteltiin ja massa oli valmis.

Sitten piirreltiin suunnitelmat paperille ja leikattiin peilien taustat pahvista. Lasikumpu lahjoitti ja leikkeli meille peilin palaset, kiitos! Ja sitten siihen mukavimpaan vaiheeseen: massan leivontaan :) Suunnitelmat hioutuivat työn edetessä.

Kuivattelu oli se pitkäveteisin vaihe tässä projektissa, mutta parin kolmen viikon odottelun jälkeen päästiin maalailemaan teoksia. 

Akryylimaalia pintaan ja samalla mietiskeltiin, jotta mitenkäs sitä vihreää saatiinkaan aikaan.

Juhon koppakuoriaispeili, täysin omaa designia.

Seuraavaan kertaan ei mene seitsentä vuotta, sen verran mukavaa oli :)

Vallattomat hernekepit

Hernekeppien pitää olla suoria, oksattomia ja ne on aseteltava siistiin ja symmetriseen aitamuodostelmaan. Jos mahdollista, käytä höylättyjä nelikulmaisia rimoja särmän vaikutelman luomiseksi. Ja pöh. Mietin mistähän se tuommonenkin ajatus päähän on tarttunut?

Tänä vuonna hernekepit ovat vallattomia, oksaisia ja vinkuroita. Osoittavat kuka minnekin :) Ja ihan vaan siksi, kun pitää pikkusen kapinoida, sotkea urautuneita aatoksiaan. 

Vallattomia ovat myös kasvilavojen istutukset. Sikin sokin maissit, tillit, pavut, salaatit ja herneet. No vähän rivintapaisissa muodostelmissa kuiteskin ;)

Veeruskan synttärimekko 1

Se oikea kevät meni sumussa, sisäkorva temppuili. Käsityöt paitsiossa siinä pyörityksessä. Vähitellen into taas nousee. Aloitin varovaisesti ompeluhaasteen yllärikankaalla. Tuli harmaata rusettikangasta. Ei siis yhtään minua, eikä ainakaan poikalapsia varten. Eikä harmaana vaalealle kummitytöllekään. Talvella taaplasin töissä painantaa ja värjäystä ja sieltä jääneen innostuksen vallassa värjäsin kankaan pinkiksi ja ompelin kummitytön kesämekoksi. Tuli Minnin rusettikauppafanille justiinsa hyvä :) Ottobren Giant Apple ja koko 98 cm.

Jatketun kevään mekko

Rakastan kevättä. Pidän erityisesti siitä tunteesta ja ajatuksesta, että koko ihana kesä on edessä. Olen edelleen kevätvaiheessa, odotan kesän alkamista. Tämä kevätvaihe on kovin pitkä, pelottaa että hyppään suoraan syksyyn. Kesä jää tällä menolla kokematta. On tultava tähän hetkeen. Varustauduttava tähän "kesään" pidemmällä kesämekolla, tarvittaessa sukkahousuilla ja villasukilla. Kaapissa on roikkunut vuosia yksi helmi, kaunis luonnonvalkea puuvillainen tuliaismekko. En osaa pitää sitä, se päällä tuntuu ja näyttää morsiamelta. Pehmeä ja ihana kaikin puolin muuten.

Perjantai-iltana se iski, viisi minuuttia ennen kangaskaupan sulkemista: VÄRJÄÄN SEN! Kipitin ylämäkeen, ehdin ja pesukone hoiti homman. Jatketun kevään mekko. Väri on niiiin kirkas, että se valaisee koko olohuoneen limenvihreäksi sisällä kuivaessaan. Tuosta saa energiaa, jos mistä.

Piti tulla vielä lisäämään sovituskuva, kun Lauri nappasi niin eläväisen verrattuna puussa lötköttävään mekkoon :)

Korennon kuoriutuminen

Silloin ihminen on lomalla...

... kun ei ole kiire ja on aikaa rauhassa ihmettellä luonnonihmeitä vaikka tuntikaupalla :)