Lähtökohtana minulla oli Varustelekan sarkatakit, jotka pesin ja kuivattelin. Hommasta kertoilin täällä. Tavoitteena oli muotoonleikattu pikkujakku pystykauluksella. Tarkoitukseni oli sekoittaa armeijatyyliä ja romantiikkaa. Romantiikkaa tihkuu takin hempeän vaaleanpunainen kukkavuori, Amy Butleria muutaman vuoden takaa.
Jotakin lisää se kuitenkin kaipasi. Kirjoin pääntielle ja hartioille pinkkejä koukeroita suurella vaivalla.
Ja siihen se tökkäs. Tulipas ...ska. Ihan järkyttävä tura ja ällötys. Kolmisen vuotta takki roikkui mallinuken päällä keräämässä pölyä ja ärsyttämässä. Miten sainkin aikaan jotain nuin kamalaa, mur.
Noo, sen samaisen Facebookin ompeluryhmän ansiosta sitten sain aikaan sen verran, että purin ne hemmetin koukerot. Innostuin hiukan lisää ja kirjoin selkämykseen uuden, paremman kuvion. Idea on rosvottu netistä löytyneestä tatuoinnista. On muuten semmoinen tatuointi, ettei tarviis vanhainkodissakaan hävetä ;)
Nyt sitten jää jännitettäväksi inspiroiko tämä kirjonnainen tekemään takin valmiiksi vai jääkö se roikkumaan mallinuken päälle ja kuinka kauaksi aikaa. Hommaa ei olisi kovinkaan paljoa jäljellä; vetskari on jo puoliksi harsittu kiinni, takki kasassa, vuori ommeltuna ja tarvitsisi ainoastaan runtata takki valmiiksi. Ans kattoo kui täs käy?
2 kommenttia:
Onnistuin hävittämään täältä parit kommentit, kun olevinaan korjasin omasta tekstistä parit kirjoitusvirheet...
tää on niin magee takki!
Lähetä kommentti