Yllärivaparit = luksusta!

Eipä tarvinnut odotella viikonloppuun, jippii! Yllättävät vapaatunnit keskellä kiireistä viikkoa tuntuvat ylellisyydeltä. Ja silloin tämä tyttö suhuuttelee maalia, maalikerrosten kuivuessa neuloo, katsoo strömssöt tallennuksesta ja nostaa jalat sohvan selkänojalle.

Laatikonraatoprojekti on nyt tässä vaiheessa:

Inspis on tainnut taas löytyä... :) Vaan mistä aika tekemiseen?

Olis niin paljon kivaa tekemistä :) Monta keskeneräistä käsityötä, joululahjaa, joulukalenterin suunnittelua ja vaikkasta mitä. Mutta ei tunnu aika riittävän nyt taas oikein mihinkään. Pidän kynsin hampain kiinni arki-iltojen urheiluharrastuksista, joista jouduin olemaan viikkokausia poissa poskiontelotulehdusten ja sitkeän flunssan takia. Eli niistä en karsi. Odottelen siis perjantaita jo heti tälleen maanantaina. Projektina ovat nämä kaksi korin raatoa, joiden varalle minulla on selvät suunnitelmat...

Toilettilaukku pyörän sisuskumista

Ompelin perjantaina kumia :) Juu-u, polkupyörän sisuskumia. Näin joku viikko sitten käsityömessuilla sisuskumista ommeltuja pussukoita, joiden ompelujälki ja kaavoitus (+hinta) eivät miellyttäneet, mutta idea sitäkin enemmän. Arvelinpa siis ite tehhä paremmin.

Jotta ompelujälki olisi kässänopen kriittisen seulan läpäisevää, panostin kunnolliseen, uuteen nahkaneulaan (oli muuten ainoa ostettu juttu tässä lahjassa). Ompelulankana kokeilin vahvaa tikkauslankaa, mutta tavallinen vei voiton. Käsityömessujen pussukka oli vain kahdesta läpäreestä yhteen ommeltu ja yhteen saumaan oli laitettu vetoketju. Omaan versioon halusin enemmän kolmiulotteisuutta ja tilaa purnukoille. Toisaalta ulkomitat piti saada järkeviksi, 25x40 cm on ihan liian iso tähän tarkoitukseen.

Dermosilin mainoksesta bongasin pyramidin muotoisen keinonahkameikkilaukun, ja kun aikani tuota kuvaa tuijottelin, hokasin miten voisin tehdä samanmoisen, turhia moninkertaisia saumoja vältellen. Piirtelin kaavan pyramidille jonka pohjaneliön sivu oli 20 cm ja sivukolmion korkeus 20 cm.

Ja materiaalinhan pitää olla käytettyä, uutta jos ostaa, niin on sama ostaa jo valmis toilettilaukku. Marssin paikalliseen huoltoliikkeeseen ja setä etsi minulle pari joutavaa kumia. Eli hintakin miellytti. Mummon jemmoista löytyi sopiva metalliketju ja kangaskaapista samansinistä sydänkangasta.

Tunteroinen siinä vierähti, kun putsailin, leikkelin, ompelin kumit tasoksi, leikkelin kaavan mukaisesti sekä ompelin. Vaikeinta oli odotella kaksi päivää, että pääsin lahjan ojentamaan :)

Ja on muuten miehekäs! Uniikki! Mutta sisältä pehmeä ;)

Siivouskomero

Tukka putkella mennään edelleen. Työtilanne saattaa ensi viikosta lähtien hiukan helpottaa, tai sitten ei. Voipi olla, että käy aivan päinvastoin. Iltoihin jäävä opetuksen suunnittelu vähenee joka tapauksessa. Kiireestä ja kiitämisestä on kärsinyt myös tämä huusholli. Viikkosiivous on väkisinkin muuttunut kerran kahdessa viikossa -siivoukseksi ja välillä harvemminkin. Siivous tarkottaa siis sitä, että imuroidaan, luututaan, viedään tekstiilit pihalle ja pyyhitään pölyt. Imurointi silloin tälllöin ei ole siivoamista ;) Ruotuun palatakseni motivoin itseäni järkkäämällä meille kunnon siivouskomeron. Edellisessä rempassa purettiin työhuoneen paikalta kiinteitä komeroita, yksi niistä oli siivouskomero. Pari vuotta siivouskamat ovat ajelehtineet paikasta toiseen ja jossain vaiheessa ne päätyivät varaston etummaiseen nurkkaan. Epäkäytännöllistä.

Toinen seikka, joka auttoi siivouskomeron "synnyttämisessä" oli, kun huomasin muistaakseni keväällä, että metrin korkuinen jääkaappi ei enää riitä meille syömäreille. Viikon ruokaostokset, edes ne salaattitarpeet, eivät mahdu kaappiin. Sain isi-ihmisen vakuutettua siitä, että meillä todellakin tarvitaan iso jääkaappi ja siihen vierelle pakastin. Ja tuumasta toimeen: Jääkaappipakastin suuntasi ukin ja mummin mökille, keittiön säilytyspenkki muutti eteisen puolelle ja uudet, isot jääkaappi ja pakastin saapuivat keittiöön. Entisen jääkaapin paikalle jäi sopiva paikka siivouskomerolle.

Mietiskelin, jotta sinne olisi saatava hylly. Ei koko kaapin syvyinen, koska perukoille kerääntyy ties mitä. Iskän lato on ehtymätön aarrevarasto ja siellä seikkailin etsimässä sopivaa hyllyä. Pimeimmästä nurkasta löysin Veikko-ukin tekemän perunalaatikon, johon tein harmaantuneesta laudasta välihyllyn. Kotona pesin laatikon ja kuivattelin hyvin. 

Kaapin takaseinä oli käsittelemätöntä lastulevyä. Koitin kaunistaa sitä tapetoimalla sen Maaria Wirkkalan Enkeli-tapetilla. Tapetin kuivuttua kiinnitin laatikon kannakkeineen seinälle. Mattopiiskalle laitoin edellisen asukkaan rouhean metallilevynaulakon. Ovi tarvii vielä hankkia, vai jättäiskö ovettomaksi, kun tuo tausta on niin nätti :) T:lle kiitos tapettilahjoituksesta!

Seuraavaksi täytän kaapin uusilla siivousaineilla, joita innostuin ostamaan kutsuilta. Kaikki motivointikeinot on siis käytössä... Milloin näkyy tulos?