Huh huh... elossa ollaan. Flunssa koittaa kaataa, mutta periksi ei anneta. Korvat ja sieraimet täytän valkosipulin kynsillä + sinkkiä, aurinhattu-uutetta ja inkivääriä kuluu.
Työviikko oli melkolailla raskas. Laiska se täällä töitään luettelloo taas, vaan ehkä jostakusta olisi valaisevaa kuulla mitä se kansankynttilä siellä töissä tekee. Kun en edes juo kahvia arkena ;)
Tämmönen heittopussisijainen sai tällä(kin) viikolla toimia ennen kaikkea kasvattajana. Otan vastaan kiukun ja vihan, ilon ja surun. Kuuntelen ja ohjaan, yritän aistia pahan olon ja kysellä varovasti voinko olla avuksi. Ja sitten se puoli, että "Hyvät tavat kaunistavat" ja niin edespäin :) Lisäksi olin erityisopena, luokanopena, yläkoulun matikanopena. Opetin myös riistanhoitoa ja metsästystä (!) mikä ei ole sitä ominta alaani, mutta yhden yönseudun kun sain valmistautua (tai illan valmistauduin, yöunista en tingi), niin sujui sekin. Lisäksi toimin muun muassa siivoojana, erotuomarina ja suruviestin viejänä.
Valita en, unelmaduunissa olen. Ainoastaan käsityönopeilu on tätä hienompaa.
Nyt nostan jalat sohvan selkänojalle, nautiskelen kunnon kahvit, luen sisustuslehtiä ja siirrän viikkosiivousta tuonnemmaksi ilman huonoa omatuntoa. Ja neulon unelmasukat loppuun :) Palailen esittelemään ne, jahka valmistuvat.
Naatiskelkaa!
1 kommentti:
No huh huh mikä viikko. Saat kyllä olla ylpeä itsestäsi! Mielenkiinnolla odottelen millaiset ne unelmasukat ovat =)
Lähetä kommentti