Yksi ikuisuusprojekteistani on ollut ommella äidille kassi Marimekon unikkokankaasta. Kangas on lojunut milloin missäkin, ennen pesua, pestynä ja nyt jo uudelleen nuhraantuneena. Eilen illalla sitten päätin, että vetkuttelu saapi riittää. Saumuri ja ompelukone surisivat vielä myöhään illallakin. Välillä viuhuivat neula ja lanka. Ompelin laukun Marimekon kassin mallia mukaillen. Lisäsin siihen vetoketjullisen, nimikoidun sisätaskun vaaleanruskeasta unikkokankaasta. Valmista tuli! Tilauksesta toimitukseen kului varmaankin noin viisi vuotta.
Toinen samalta istumalta valmistunut työ oli ukin lempihatun pellavakankaiden uusiminen. "Tilaus" tuli kolme päivää sitten, eli ei ihan yhtä pitkä viive kuin äitini kassilla. Harvoin sitä saa omia onnistuneita ompeluksiaan purkaa, mutta niin olen tehnyt varmaankin kolme tai neljä kertaa tämän lätsän kanssa. Nauhat irti ja uudet kankaat haperoituneiden tilalle, ja hatun käyttöikä pitenee taas vuosia. Kierrätystä parhaimmillaan, koskapa pellavakangaskin on peräisin vanhasta paidasta. Ukin harmiksi taitaa vaan käydä seuraavalla kerralla niin, että on uusittava myös hatun nauhat, alkavat olla jo aikasta kuluneet.
Siinäpä varmasti mieleiset synttärilahjat ukille ja mummille. :) Viimeisessä kuvassa on hattu ennen restaurointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti