Remonttihommien välissä piti pikkusen päästä ompelemaan. Viimeinen kassiaihio on nyt sitten ommeltu. Nekin odottivat ompelua valmiiksi leikattuina 8 vuotta! Turkoosi pellava on kirpparipuserosta, punainen raakasilkkiä kummitädin intian reissulta, valkoinen ja musta puuvilla tilkkukopasta. Liimaharsoa käytin jälleen, ja se helpottaa hirmuisesti aplikointien ompelua. Naulakossa on myös aiemmin Latelle virkkaamani leppiskassi. Ihana väriyhdistelmä tuo punainen ja turkoosi. Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla leppiksiä vaaleanpunaisella pohjalla tai limenvihreällä... leppisvimma jatkuu näköjään. Mistähän se on peräisin? Yhtenä syynä on varmasti tuo blogimaailmassa vellova ötökkäinnostus, sieltä se varmaan tarttui. Mutta toisaalta innostus leppäkerttuihin on peräisin jo lapsuudesta.
Miulla oli pienenä ihana vaaleanpunainen leppäkerttuneulepusero. Maailman paras paita, pidin niin kauan kuin se jotenkin mahtui päälle, vai liekkö äiti viimein pistänyt piiloon, jotteivät ihmiset katsoisi niin säälivästi "ei sillä lapsiraukalla ole sopivia vaatteita", hih hih. Pikkusiskon ristiäisissäkin Hanna 4 v. pukeutui raidalliseen röyhelöliivihameeseen ja liian pieneen villapuseroon :) Äiti joskus mainitsi, että jotain muuta juhlallisempaa oli varattuna, mutta joku itsepäinen jupukka halusi pukeutua noin. Olisipa ihanaa, jos tuo paita olisi tallessa ja pääsisin ompelemaan tilkkupeittoa sen ympärille. Paita on varmasti kiertänyt muillakin serkuilla, muistatteko sitä?
Remonttihommien välissä piti pikkusen päästä ompelemaan. Viimeinen kassiaihio on nyt sitten ommeltu. Nekin odottivat ompelua valmiiksi leikattuina 8 vuotta! Turkoosi pellava on kirpparipuserosta, punainen raakasilkkiä kummitädin intian reissulta, valkoinen ja musta puuvilla tilkkukopasta. Liimaharsoa käytin jälleen, ja se helpottaa hirmuisesti aplikointien ompelua. Naulakossa on myös aiemmin Latelle virkkaamani leppiskassi. Ihana väriyhdistelmä tuo punainen ja turkoosi. Seuraavaksi tekisi mieli kokeilla leppiksiä vaaleanpunaisella pohjalla tai limenvihreällä... leppisvimma jatkuu näköjään. Mistähän se on peräisin? Yhtenä syynä on varmasti tuo blogimaailmassa vellova ötökkäinnostus, sieltä se varmaan tarttui. Mutta toisaalta innostus leppäkerttuihin on peräisin jo lapsuudesta. 
Miulla oli pienenä ihana vaaleanpunainen leppäkerttuneulepusero. Maailman paras paita, pidin niin kauan kuin se jotenkin mahtui päälle, vai liekkö äiti viimein pistänyt piiloon, jotteivät ihmiset katsoisi niin säälivästi "ei sillä lapsiraukalla ole sopivia vaatteita", hih hih. Pikkusiskon ristiäisissäkin Hanna 4 v. pukeutui raidalliseen röyhelöliivihameeseen ja liian pieneen villapuseroon :) Äiti joskus mainitsi, että jotain muuta juhlallisempaa oli varattuna, mutta joku itsepäinen jupukka halusi pukeutua noin. Olisipa ihanaa, jos tuo paita olisi tallessa ja pääsisin ompelemaan tilkkupeittoa sen ympärille. Paita on varmasti kiertänyt muillakin serkuilla, muistatteko sitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti