on mietelause, jonka poimin joskus teepussista. Olen yrittänyt elää tuon ohjeen mukaan, välillä jopa onnistuen. Toisinaan tavoite on jossakin kaukana, pitkän ajan ja pienten askelien takana. Periksiantamattomuus on toisaalta positiivista, toisaalta negatiivista: Menestyjä ei anna periksi, ennen kuin saavuttaa haaveensa. Toisaalta itsepäinen jurikka ei anna periksi vaikka olisi väärässäkin. Mitä, minäkö? Vai mies? ;) Lapsetkin ovat perineet itsepäisyytensä puolisoista aina siltä toiselta.
Mutta nyt on aika antaa periksi... ei näistä kukista enää ole eläjiksi. Otin huonoiten talvehtineet pelakuut sisälle ulkovarastosta jo pari viikkoa sitten, ja yritin herätellä henkiin. Nyt riittää elvytysyritykset, eikun kompostiin vaan. Pitää keskittyä niihin yksilöihin, joissa on havaittavissa elonmerkkejä. Tämän viime kesänä kuvatun yksilön sain rotinalahjaksi entisiltä työtovereilta Laurin syntymän jälkeen. Toivotaan, että se kukoistaa ensi kesänä pihallamme jo kuudetta kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti