Hääpukuni. Se on miun tekemistä käsitöistä se suuritöisin. Jokaisella pikkuprinsessalla on haaveena saada se unelmien hääpuku, tai ainakin jonkinlainen tanssiaismekko. Oma suunnitelmani oli piirtynyt papereihin ja luonnosvihkoihin pikkuhiljaa. Halusin puvun yläosasta istuvan, helmasta kellomaisen. Kaksiosaiseen päädyin, jottei puvun koko paino olisi pelkkien olkapäiden varassa. Käytin materiaalina raakasilkkiä, jonka ostin Lappeenrannasta kesätyöpaikastani Karjalan Ompelukoneesta. Vinkkinä by the way, kun silkin pesee kankaana, ennen puvuksi valmistamista, niin valmiinkin puvun voi pestä vedellä. Siis ei tarvitse miettiä pesuloiden kuivapesua.
Pukuun piti kehitellä vielä se jokin juju. Haaveilin, että puvussa olisi myös jotain vanhaa, joten vuoritin yläosan suvun vanhalla lakanakankaalla. Toinen näkyvämpi juju on pellava- ja silkkilangalla kirjomani sydänlehtiköynnös, jonka kirjoin kaula- ja hiha-aukkojen ympäri, yläosan helmaan ja helman alareunaan. Siinä vierähti tunti jos toinenkin ähnätessä. Harmi vain, että hääpuku on melkolailla kertakäyttöinen ;) Olen kyllä suunnitellut, että jos joskus tarvitsen juhlavaa iltapukua, voisin värjätä tuon oranssiksi tai limenvihreäksi... tai sitten jätän sen odottamaan seuraavia sukupolvia.
Puku oli mieleinen. Kevyt kantaa, mukava päällä ja tunsin päivän ajan olevani prinsessa. Ja tuo ritari on miun unelmien prinssi yhä edelleen, vielä 15 vuoden jälkeenkin :)
(Ylimmät kuvat otti Räsäsen Juhani, minä menin ja leikkelin niitä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti