Kesässä odotan monen muun asian lisäksi mansikoita. Pakkaseen on joka vuosi säilöttävä vähintää neljä isoa laatikollista talvimansikoita, tai mitä niistä neljästä jää, kunhan kaikki pakastajat syövät ensin mahansa täyteen kesämansikoita elikkä tuoreita mansikoita.Pihallamme on monia metsämansikkapaikkoja, joita olen suojellut isännän ruohonleikkurilta. Mansikoiden ollessa kukalla kasvit ovat turvassa, koska näkyvät. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun kukat olivat pölyttyneet ja terälehdet varisseet? No kahtena vuonna osa mansikkamättäistäni on vedetty sileiksi, "ei siellä mitään mansikankukkia näkynyt". No ei kai, raakileella kun olivat jo. Saapiko aikuinen ihminen itkeä metsämansikoiden takia? Enkä minä itse edes niitä kovinkaan usein maistele, vaan pojille säästän. Tämä on kasvimaatuotosten lisäksi toinen asia, joka pistää sisällä läikähtelemään: onnellisia lapsuusmuistoja pellon pientareilta timoteihin poimituista metsämansikoista. Voi kun omillekin lapsille voisi antaa yhtä lämpimiä muistoja. Pitää ensi kesäksi kehitellä jonkinlaisia "ANNA MEIDÄN ELÄÄ!!" -kylttejä ruohonleikkaajaa ohjeistamaan.
Mansikat vaatteissa, kankaissa ja astioissa, niihin olen hulluna. Aiemmin esitteli jo Kesämansikka-peiton, johon latasin mansikkaunelmiani oikein yltiöromanttisessa hengessä. Lapsuudesta muistan metsämansikkakuvioiset teemukit, joita olen yrittänyt etsiä kirpputoreilta vuosien ajan. Yksi ainoa lautanen on jäljellä sitä sarjaa. Pohjassa lukee vai 29. Siis jos joku tietää mistä nuita saisi lisää, niin eräs mansikkahullu ottaisi varmaan elämänsä ensimmäisen pikavipin silloin. Uusissakin astioissa on mansikkakuvioita, mutta kun pitäisi olla tietynlaisia. Teema-mukien mansikat on vedetty liian hätäisellä siveltimellä minun makuuni. Viime kesänä tein sitten löydön: Kultakeramiikalta oli ilmestynyt paikalliselle Tokmannille ihana kahvi- tai teekuppi ja murokuppi. 
Hamstrasin hyllyt tyhjiksi, ostin viisi molempia. Mietin vieväni astiat mökille, mutta totesin että haluan tarjota poikien murot ja oman kahvini mansikkakupista vuoden jokaisena päivänä. Ja unelmoida samalla mansikkaunelmia...
Ystävä leipoi suussasulavia sydänystävän muffinsseja, joilla herkuttelen tänään. Dieettien aika on sitten taas huomenna, tai ensi kuussa :)
2 kommenttia:
Enpä muista koskaan nähneeni tuota Kultakeramiikan mansikkamukia? Ilokseni kuulin, että olisi tulossa taas tänä kesänä myyntiin, kun käväisin Kultakeramiikan tehtaanmyymälässä ostoksilla. Vielä muutama tuollainen + kulhot mahtuu apila ja lehmä mukien/kulhojen viereen:) Yritin vielä etsiä mainitsemaasi mansikkapeittoa, mutta en löytänyt sitä.
yks kultakeramiikan mukeista tykkävä
Pari vuotta sitten löysin nuo ihanat mukit ja murokupit. Ovat olleet käytössä kesän lisäksi kaksi talvea, muistuttamassa kesästä (talvi kun ei ole vieläkään se miun juttu, ei todellakaan). Mansikkapeittoa kuvailin täällä: http://yotontuotoksia.blogspot.com/2011/02/kesaunelmointia.html
Lähetä kommentti