Käsityönopettaja minussa yrittää aina välillä yllyttää poikia ompeluhommiin. Ompelukone kiinnostaa hirmuisesti, mutta olen sanonut, että ei ihan vielä. Virtanappi pysyköön toistaiseksi salaisuutena, koska armas ompelukoneeni ei kestäisi sitä rallia. Tutustukoot ensin mummon vanhaan poljettavaan, joka odottaa hihnan laittamista ja siirtoa mökille.
Ensimmäisiä vohvelipujoituksia ja tupsuja olen vaivihkaa yrittänyt kohderyhmälleni markkinoida. Havaitsin, että ei vielä, liian hidasta ja pitkäveteistä vauhtiveikoille. Sitten muistelin, miten itse aloittelin pienenä tyttönä ompeluksia ja mieleen tulivat pahviset ompelukuvat. Houkuttelin Lauria piirtämään itse pahville auton tai muun mieleisen kuvion, mutta eipä se silloin toista huvittanut. Joten äiti teki mitä halusi: suunnitteli lahjaksi sopivan seinätaulun, vahvisti tussilla ompeleiden reitit ja pisteli neulalla reiät pahviin. Sitten pientä motivointia, puhetta itse valmistetun lahjan arvokkuudesta, mukavasta tekemisestä ja blaa blaaa blaaa. Markkinointi tehosi ja poika halusi kokeilla ompelua :). Sopiva vaikeustaso on nyt löytynyt, joten eikun omia malleja suunnittelemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti