Olo on ankea, kuristaa ja puristaa eikä ihminen meinaa tajuta, että mikä vaivaa? Pohtii, että onko flunssaa vai kevätväsymystä, miettii miten voisi lääkitä. Sitten tajuaa äiti-ihminen, että on ikävä. Ikävä omaa lasta. En jaksa enää ajatella, että nyt pitää nauttia, kun lapset eivät tappele. Ei kuulu huuto, ei mekastus ja kukaan ei itketä toista. En jaksa enää ajatella, että voi kun ihanaa, kun lapset saavat välillä nauttia jakamattomasta huomiosta. En jaksa enää vakuutella itselleni, että on tosi hienoa, kun pieni ihminen pääsee reissuun ilman äitiä ja reipastuu reissussa. Koti on ollut tyhjä, kun 1/4 puuttuu, tai 1/5 kun Otto otetaan mukaan. Onneksi pian on perjantai ja Juho tulee kotiin! Laurikin alkaa jo tympääntyä yksin olemiseen ja pikkuveikka pulpahtelee puheissa esiin yhä useammin.
Jottei menisi ihan vaan ikävän itkemiseksi, laitan vielä kuvan poikien Pikkuveli-villatakeista. Ohjeen ostin Ravelrystä. Lankana 7-veljestä, värilangat kasvivärjättyjä: keltainen sipulin jälkiväriä (tinapuretuksella), punainen veriseitikkejä & verihelttaseitikkejä. Suloiset myrkynkeittäjäystävät, joko pian päästään taas myrkkyliemien keittoon?
Että semmonen itkuvirsi tuli tänään.
1 kommentti:
Lankojen värjääminen onkin varmasti hauskaa. Pöllölapaset ovat todella suloiset! Aurinkoisia päiviä!
Lähetä kommentti