Tapellaanko? ;)

Flunssapöpö koittaa jyllätä. Viime kevättalvena sain pidettyä ne loitommalla muutamalla poppaskonstilla: Jos kurkku tuntui kipeytyvän tai tauti muuten vaanivan nurkan takana, join nukkumaan ruvetessa kuumaa vettä, johon lisäsin auringonhattu-uutetta ja tuoretta inkivääriä silputtuna/raastettuna. Huolehdin vitamiineista ja hyvästä ravinnosta. Juokseminen avasi tukkoiset keuhkoputket aina, kun alkoi köhityttämään. Lisäksi pidin valkosipulinkynsiä korvissa ja sukissa... XD Onneksi kukaan ei nähnyt, paitsi tuo mies, joka ei enää säikähdä miun omalaatuisia tempauksia. Valkosipulia en ilennyt opehommissa ollessa popsia, muuta kuin viikonloppuisin. Miksi oppilas ei halua opea neuvomaan... siks kun sen löyhkä yököttää. Onko mitään kamalampaa? Ja olin terveenä koko kevättalven :)
No nyt se lentsu koittaa sitten tulla. Pojat pitivät ekalla hoitoviikolla jonkinmoisen räkätaudin, mutta taisivat selvitä kuumeetta. Kurkussa tuntuu villasukka, nenäpaperia kuluu, välillä hyräyttää vilu. Mutta periksi ei anneta! Poppaskonstit on taas viritetty käyttöön, valkosipuli ja inkivääri tuoksuvat, marjojen lisäksi nappaan vitamiinit purkista ja uutena aseena minulla on sinkkitabletit. Taistelu jatkukoon :)

Omasta maasta

Ahkeran mökkeilyn vuoksi kasvimaa on ollu tänä kesänä lähes oman onnensa nojassa. Rikkaruohoja raivatessa sieltä kuitenkin löytyi jotakin syötävää :) Aiemmin poimin sieltä herneitä ja nyt papuja, perunaa, salaattia ja kitukasvuisia porkkanoita.
Porkkanoista Late sanoi nätisti: "Nää on tämmösiä muotoiltuja porkkanoita". Juhis nauroi maha kippurassa, kun hänen poimimissa & äidin kasvattamissa porkkanoissa ei ollut oranssia juurta ollenkaan. Päätettiin jättää porkkananviljely jatkossa perheen hortonomin eli Laten harteille (siksi kun poika kukittaa joulukaktuksensa kolmesti vuoteen).
Viinimarjat sain myös viimein pois puskista. Mitä pitempään tuota keräämistä viruttelee, niin sitä vähemmän tarvihtee keräillä :). Mustat puskat kaivoin kokonaan maasta, koska niissä oli äkämäpunkkia. Punaisiakin uhkailin samalla kohtalolla, mutta annoin vielä olla. Haaveilen istuttavani joskus niiden tilalle päärynä-, kirsikka- ja luumupuun... Mutta tänä syksynä tyydyn vaan näihin välttämättömiin/pakollisiin pihahommiin, aikaa ei tunnu muuhun vielä riittävän.

Työt kutsuvat!

Arvatkaa onko kiva palata töihin tuttuun työpaikkaan, jossa sinut otetaan vastaan halaten? :)


Arki alkoi rytinällä, samana päivänä eskari, päivähoito ja työt. Mökiltä leppoisasta kesätuulesta putkahdettiin tänne kaupunkiin, koulun, eskarin ja päikkärin vilinään ja vilskeeseen.
Energiaa ei juuri nyt ole muuhun kuin fyysisen kunnon ylläpitoon, pyykinpesuun ja ruuanlaittoon. Siivous ei ole vielä mahtunut kalenteriin, hmm... vaan kaikki aikanaan.
Palailen kunhan saan arkirytmin käyntiin ja energiaa alkaa riittämään muuhunkin kuin selviytymiseen ;)

Ruukkupuutarhassa kukoistaa pian :)

Pakko se kai on vähitellen myöntää, syksy tekee tuloaan. Mökkireissut harvenevat ja siellä selvästi piristyneet pelargoniat muutettiin takaisin kaupunkiin. Ikävöivätköhän ne takaisin leppoisaan mökkiarkeen yhtä paljon kuin minä? Itkeeköhän ne? Onkohan luvassa lehtien lakastumista, nuppujen happanemista?
Liekkö kylmän ja sateisen kesän syytä vai oisko vika hoitajassa, kun meinaavat aloittaa kukkimisen vasta tälleen syksyllä. Sama homma vuosi sitten. Nuppuja on hirmuisen paljon, joten pitää toivoa lämmintä ja aurinkoista syksyä.


Vanhimmat & suurimmat kukista ovat nyt 7-vuotiaita. Tuo pinkki on Laten rotinalahja silloisilta työkavereilta Kummun koululta, elossa edelleen ;)
Yrtit kasvoivat tänä kesänä oman onnensa nojassa, osa mökillä, osa kotona. Basilikaa on paria eri sorttia ja joku muukin, ehkä kreikkalainen oregano selvisi tänne asti.
Kasvilavoissa rehottaa: ainakin vesiheinä ja lemmikki XD Joukossa onneksi monivuotisia yrttejä, tilliä, persiljaa, perunaa ja pikkusen salaattiakin.


Pavut joutuivat kotiloiden "hampaisiin" jo taimina, sadonkorjuuseen ei tarvitse montaa minuuttia varata. Herneet popsittiin suoraan puskista (poikien toimesta, ei onneksi kotiloiden) ja rasiallinen pakastettiin esikeitettynä joulupöytään. Päivänkakkarat, harjaneilikat ja malvat roikkuivat käytävillä asti. Serkkulikalta saatu revonpapu odottaa kiireellistä siirtoa parempaan paikkaan, toivottavasti saan aikaiseksi ennen kuin se taas kuolee kuivuuteen. Yhden juuripaakun jo kuivatin laiskuuttani.

Viinimarjapuskiin ei ole hinkua, edellisvuotisia marjoja on pakkasessa liikaa. Joten jos olet punaviinimarjoja vailla, niin tervetuloa poimimaan hakupalkalla :)

Tahranpoistoa II

Ei tullut möököä, ei äiskän ehdottamaa pöllöä, ei Juhiksen ekana vaatimaa kameleonttia...
tuli nukkuva & onnellinen kettu. Juhis keksi idean ja laati mallipiirroksen, mie muokkasin hiukan ja virkkasin sopivat osat puuvillaisista tutkaimista. Siis semmosista langanpätkistä, joita jää kudonnaisista yli, kun kangasta ei voi kutoa ihan loimen päähän asti. Oon koittanu keksiä niille jotakin järkevää käyttöä jo kerran aiemminkin.
Pikkuherra loisti ylpeyttään, ja näin sai äiti-ihminen lusmuiltua poissa viinimarjapuskista ja siivouksesta kokonaisen päivän ajan XD

"Tahranpoistoa"

Korjattavien vaatteiden pino kasvoi kesällä taas ärsyttävän isoksi kasaksi. Jostakin kulmasta olis aloitettava ja päädyin näihin lempipaitoihin, joissa on molemmissa ikitahrat mahan kohdalla. Juhiksella jotakin punaista ja Latella varmaan voikukkaa. Suunnitelmana oli piilottaa läikät aplikaatioiden alle, mutta tulin toisiin aatoksiin...
... Virkkuukoukulta on valmistumassa ihana Möökö-neule Ruttunuttu-blogin ohjeita soveltaen kummipojalle. Miusta tosin virkkuu ei ole neule, vaan neule voi olla vain neule. Nimim. viilaaja.
Niin tuolta sain inspiksen harjoitella möököä hiukan ensin tuohon Laten puseroon. Voikukkarinkula jäi möökön kantapään alle ja entinen lempipaita on taas käytössä ja astetta mieleisempi, mikäli arvoasteikossa olis vielä nousuvaraa :)

Juhis ilmoitti, että hän se ei mitään möököä sitten ota, vaan kameleontin.
No

täältä

tarvii varmaan muistella mallia tai koittaa ylipuhua pikkuherraa johonkin vähän yksinkertaisempaan virkkuuseen, äiskän motivaatio marjastuksen ohella ei meinaa riittää kovin monimutkaisiin kuvioihin :)

Keskiaikajuhlat

Viime viikonloppuna saimme kutsun keskiaikajuhlille. Ensikertalaisina emme oikein osanneet pukeutua asianmukaisesti, mutta onneksi Arvoisa Isäntäpari oli tähän varautunut ja saimme lainaksi ajanmukaiset kostyymit.
Pojille kutsujen emäntä oli varannut narrihatut, jotka ensiarastelun jälkeen inspiroivat narrit huimiin esityksiin :D
Sää oli aurinkoinen ja lämmin, samoin tunnelma näissä mahtavissa puutarhajuhlissa. Erään sotaretkien köyhdyttämän sotilaan puheissa oli häivähdys myös pimeää keskiaikaa :)
Ohjelman suunnitteluun ja valmisteluun oli paneuduttu huolella ja yksityiskohdat viimeisen päälle hiottu, keskiaikainen musiikki puutarhassa tuntui luissa ja ytimissä. Ruoka oli keskiaikaista (herkullista!), samoin juomat ja pikkunaposteltavat. Astiat savisia, ruokailuvälineenä puulusikat. Mahtavan elämyksellistä!
Voi kunpa sitä saisi itsensä motivoitua puutarhajuhlien järjestämiseen, niin uskomattoman ihanaa meillä oli. Kiitos!