Aika on nyt oikeasti kortilla, joten päivittelen blogia varmaankin viikonloppupainotteisesti muutaman viikon ajan. Linja-autossa menee inhottavan iso osa vuorokaudesta, eikä ole mokkulaa eikä muutakan surffausvälinettä matkassa, en siis voi hyödyntää tuotakaan aikaa... muuta kuin neulomalla :)Kurssin alku on ollut nihkeää. Pohdin edelleen liikaa sitä, onko miusta tähän, tai onko nyt oikea aika. Pitäisi vaan uskaltaa hypätä. Koitan kaikin tavoin tehdä hypystä mahdollisimman riskittömän, jahkailen maailman tappiin asti. Ai että se ottaa pattiin. Uskomattoman osuvasti laulaa muuten tuo Samuli Putro, että "Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?"
Sitten vielä pikkusen jotakin kaunista sateista syksyä piristämään: Sydänkivien keräilyn lisäksi ollaan poikien kanssa kerätty sydämenmallisia koivun lehtiä. Lehdistä tehdään taulu. Taulussa on puu, jonka latvassa rakastunut toukka tai joku muu lehdensyöjä viestittää maailmalle ihastustaan pudottamalla sydänlehtiä maahan. Taulu tehdään sitten joskus, kun meillä on taas paremmin aikaa. Ehkä jo viikonloppuna.
2 kommenttia:
Tsemppiä edelleen! Siis onko nuo oikeasti tuollaisena löytyneitä lehtiä? Wow! <3
Juu, joku lehdensyöjä on ne tuunannut tai sitten puussa on joku kasvuhäiriö. Koska sieltä mistä löytyy yksi, niin yleensä sieltä löytyy myös useampia. Late sanoi jossakin vaiheessa, että äiti, jos mie repäisen vähän niin sitten tää on sydän. Sovittiin, että ei repäistä, vaan etsitään valmiita sydämiä.
Lähetä kommentti