... että ei olla työleirillä. Muistutukseksi ompelin tämän seinävaatteen ystävieni antaman tyynyliinan ympärille. Esittelin sen jo täällä tarkemmin, mutta nyt se on oikealla paikallaan ja ripustettuna. Mietin laittaisinko sen työhuoneen seinälle, kun väriensä puolesta se sopisi sinnekin, mutta oleellisempaa on muistaa tuo ajatus mökillä :)
Ruokapöytä, tuolit ja penkki ovat lapsuudenkodistani. Ukkini tekemiä. Tämän pöydän ääressä olen ihan pienenä tyttönä seurannut, kun äiti teki ruisleipää. Ennen leipomista pöydän kansi käännettiin pohjapuoli ylöspäin. Saman pöydän ääressä ja noilla tuoleilla istuessa opin lukemaan. Mukavinta oli tehdä läksyjä tuvan pöydän ääressä, vaikka äitini koitti usuttaa meitä kirjoituspöytiemme ääreen. Samalla saattoi jutustella päivän tapahtumista. Meillä mökillä ja nykyisessä kodissamme ruokapöytää ei siis rauhoiteta vain syömiseen vaan se on oikea sosiaalisen elämän keskus :) Ja siltä se myös aina näyttää.Minusta on ihanaa, kun tavaroilla on tarinansa, jonka voin kertoa omille lapsilleni.
1 kommentti:
Ihana tarina pöydälläsi :) Minäkin arvostan eniten esineitä, joilla on tarina. Mökiltämme onneksi niitä löytyy
Lähetä kommentti