Mökkimietteitä

Mökkikuume nousee, jokohan kohta vois lähteä kahtomaan miten luminen talvi on kohdellut satavuotiasta? Tai siis reilusti yli satavuotiasta. Muuttokuormaa on alkanut kasautumaan varaston nurkkaan, syksyllä mökille ehdittiin viedä vain oleelliset jutut, kuten astioita ja sängyt.

Pohdinnan alla on keittiö, mitähän sen kanssa tekisi? Kaapit ovat sympaattiset, mutta... ehkä tämäkin on asia, jonka kanssa ei kannata kiirehtiä, pitää katsoa käytännössä mitä puutteita ilmenee. Eteisestä pääsee ruokakomeroon, jossa on paljon säilytystilaa, joten kaappeja ei välttämättä tarvitsisi lisää.
- avohyllyt miellyttäisivät tällä hetkellä silmää
- hyllynkannakkeet on jo hankittuna
- työtason pitäisi olla nurkkaan asti
- kaasujääkaappi on hankintalistalla
- mites nuo tiskausasiat pitäis suunnitella?
- ja museovirasto ohjeistaa remontit tarkasti :)

Muuttokuormassa odottelee tilkkutyö, jonka tein ystävien antaman tyynyliinan ympärille. Tyynyliinan on painanut A. Laihonen LENTÄVÄSTÄ LAMPAASTA. Materiaaleina käytin lisäksi vanhaa pöytäliinaa, kaason mekosta ylijäänyttä silkkiä, Intian tuliaisina tuotua peilikirjottua liiviä, Jokapoika-paitoja ja muista tilkkutöistä ylijääneitä vaaleanpunaisia tilkkuja. Uutta kangasta olivat vain nuo kaksi Tilda-kangasta. Alanurkkaan keräsin tuotemerkkejä työssä käyttämistäni tekstiileistä. Yläreunaan ompelin ripustuskujan verhotangolle ja tikkaukset tein käsin. Seinätekstiilin sanoma on hyvä muistaa tämmöisessä teeseitsemiehen/naisen unelmakohteessa mökkeillessä :)

Porkkanabakelssit

Lauantai-iltapäivisin alkaa monesti tuntua siltä, että vois vaikka leipoa jotain hyvää. Tällä kertaa tehtiin muffineita ylä-asteen kotsantunneilta peräisin olevalla ohjeella. Isoveikka käytti konetta sillä aikaa kun pikkuveikka nukkui päiväuniaan.


Ohjeeseen kuuluu myös herkullinen sulatejuusto-tomusokeri kuorrutus, jota ei kuitenkaan täällä kertaa tehty, kun ei jaksettu lähteä uudelleen kauppaan.


Porkkanabakelssit

2 munaa
2 dl sokeria
1,5 dl sulatettua rasvaa (150g)
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0,5 dl leseitä
3 porkkanaa raasteena

Kuorrutus:
150 g sulatejuustoa
2 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa munat & sokeri
2. Lisää rasva vatkaten
3. Lisää jauhoseos ja
porkkanaraaste
4. Annostele taikina muffinivuokiin
5. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia
6. Vatkaa kuorrutus tasaiseksi
7. Levitä jäähtyneiden bakelssien päälle
8. Ripottele mantelirouhetta päälle.


Linssilude :)

Uusien käsitöiden aloituslakko pitää vielä, ainakin melkein. Pientä virkkausta silloin tällöin ei varmaankaan lasketa...
Kunhan kuukausi on kulunut, aloittelen tilkkupeittoja näistä ihanista materiaaleista. Ajattelin kokeilla, miten työlästä olisi surautella useampia peittoja yhtä aikaa. Yhdelle turkoosisävyiselle peittosuunnitelmalle on jo ehkä saaja mietittynä, punasävyiset ovat vielä kodittomia. Voisinkin jatkossa kuvata noiden peittojen tekemistä vaihe vaiheelta... ai niin, vasta sitten kun kuukausi on kulunut, ja entisiä keskeneräisiä töitä on valmistunut.

Pakkanen paukkuu edelleen, mutta onneksi lauhempaa on luvassa. Vauhtiveikkojen kanssa on ulkoiltava päivittäin, oli sää mikä tahansa. Muuten alkaa vauhti kiihtyä sisällä semmoiseksi, ettei sitä kestä kukaan. Toinen oire liian vähästä ulkoilusta on sitten se inhottava kitinä ja marina. Pihalle vaan, koko konkkaronkka, niin tulee hyvä mieli ja ruokakin maistuu!


Latella on maja mattotelineen alla.

Keittiön penkki

Keittiöremonttia on taisteltu tässä talossa nyt kahteen kertaan. Ensiksi uusittiin pinnat ja kaapit. Koneet ajateltiin käyttää loppuun, koska on tuhlausta viedä toimiva kone pois ja ostaa uusi (ei niin kestävä kone?) tilalle. Tähän asti meni ennen kuin kaikki koneet on pitänyt uusia, viimeisenä tilttasi tiskikone.
Parin vuoden asumisen jälkeen keksittiin uunin lämmön levittämiseksi kaataa seinä keittiön ja olohuoneen väliltä. Kun ruokapöytä saatiin siirtymään olohuoneeseen, sain lisää kaappitilaa.



Yhdelle seinälle jätettiin matalat laatikostot, joiden päälle väsäsin patjat. Seinälle tein puutyökurssilla hyllyn/ripustustangon. Suvun vanhoista pellavista, perintölakanoista ja oman hääpuvun tilkuista ompelin selkänojatyynyt, joihin teetin Viestinpalvelussa kankaiset kuvat pojista pienenä. Kuvansiirto kankaalle ei silloin vielä ollut mattimeikeläisten käsityötekniikka, toisin kuin nyt. Nyt voi marssia paperikauppaan, ostaa siirtoarkkeja, tulostaa kuvan mustesuihkutulostimella arkille ja sitten vaan silittämään kankaalle.
Tilkkutöissä(kin) olen yleensä rasittavan pikkutarkka, mutta tässä työssä päätin tehdä pintaa sen tarkemmin mittaamatta ja etukäteen viilaamatta. Tyynyissä on vetskarit alalaidassa ja sisällä litteät irtotyynyt. Niksinä voisin mainita, että ripustettavan tyynyn ylälaitaan kiinnitin sisäpuolelle metallitangon, että yläreuna säilyi kohtuullisen suorana.


Kuvien päälle ja alle kirjoi paikallinen Palttina runon, jonka löysin ihanasta ÄITI ITÄ päivien piirtymiä -kirjasta. Kirjan ovat tehneet Eeva-Maija Pietilä, Annukka Tiitinen ja Leea Wasenius.

Elämän koulureppu
täyttyy pikkuhiljaa.
Pohjimmaiseksi pakattuna
kaikkien sinua rakastavien
lausumat lauseet:
Voi kun vaaroilta välttyisit.
Läheltäs huomaisit hyvän.

Pimp my potkukelkka

Huristelen talvella potkurilla. Mummojen juttu, I know. Kuitenkin niin näppärä ja nopea kulkuneuvo erityisesti poikien kanssa liikkuessa. Rattaita kun ei enää käytetä ja pulkkia pitäisi olla aina kaksi matkassa, ettei mene painiksi. Yhtenä päivänä piti sitten hankkia lukko potkuriin ja siitä se ajatus sitten lähti :) Potkuri oli ruma, lakkapinta kulunut. Eikä edes edes silleen ihanasti vanhan näköinen, vaan yksinkertaisesti niin hävettävän näköinen, että sinisellä tussilla töhritty sukunimikin häpesi kaupan eteen jätettäessä.


Uusi lukko oli musta ja kiiltävä, ei sopinut ollenkaan muuhun rähjäiseen ulkonäköön. Heräsi ajatus, että miksi en maalaisi potkuria ja tuunaisi sitä samalla pikkusen muutenkin. No samantienhän se homma piti aloittaa, virkkuukoukku viuhui vielä keskellä yötäkin :).



Seuraavana päivänä sulattelin jäätyneen potkurin suihkuhuoneessa ja hioin loput lakanrippeet pois. Kovetin isoäidinneliön laimealla erikeepperillä. Sitten vaan maalikauppaan ja kangaskaupasta kuminauhaa isoäidinneliön kiinnitykseen.


Jalaksia ja punaisia osia en halunnut maalata, ettei kukaan erehdy luulemaan potkuria uudeksi. Tuli hieno, vaikka itse sanonkin! Seuraavaksi sisko saa limenvihreän potkurin... turvavöillä & istuinpehmusteella tuunattuna.

Häälahjaksi siskolle

Pari vuotta sitten tein siskolle häälahjaksi tämän ruusuisen seinätekstiilin.



Elämän korkein onni on
horjumaton varmuus siitä,
että joku sinua rakastaa.
- Victor Hugo -

Tekstin kirjoi paikallinen käsityöliike, tilkut vanhoista varastoista samoin kuin napit.

Runoa etsiskellessä odotan aina niin kauan, että se oikea tulee vastaan. Joskus siihen menee vuosia ja keskeneräinen käsityö lojuu työhuoneen laatikossa. Joskus teksti tulee ensimmäisenä ja tilkkutyö valmistuu tekstin ympärille. Tässä tekstissä minua viehättää ajatus siitä, että lukija voi tulkita tekstin omakohtaisesti miten haluaa. Toisaalta se kertoo avioparin rakkaudesta, toisaalta rakkaudesta siskoa kohtaan ja kolmanneksi on vielä niiden näkemys, jotka haluavat uskoa Jumalaan.
Teksti on tarkoituksella vihreä ja "himmeä", että se jota kiinnostaa työn sanoma menee lähemmäksi katsomaan :)

Kesäunelmointia

Kirjovirkkaus on käsityötekniikka, jonka pariin palaan joka kevät (villalalankojen pyörittely alkaa jossakin vaiheessa tökkiä). Syksyllä valmistui vanhemmallekin pojalle sirkuskerhokassi, jossa hän kuljettaa kerhotossut ja pillimehun :)
Kuva on ihanan kesäinen, vaikka luontoa ei näy kuin suikaleet reunoilla. Riittäis tosiaankin jo tämä talvi. On muuten luvassa aikamoinen urakka, kun suvikelien tullessa alkaa seinänvierustojen tyhjennys lumesta. Tien puolella taitaa olla kaksi metriä lunta. Pitänee ottaa lapiointi urheilun kannalta.

Lisää kesätunnelmaa on tammikuussa valmistuneessa Kesämansikka-peitossa. Lauri on nimennyt tuoreena syötävät mansikat kesämansikoiksi ja pakastemansikat talvimansikoiksi, siitä nimi peitolle.


Peitto on lähes täysin kierrätyskankaista tehty ja täynnä tärkeitä muistoja. Esimerkiksi punainen pilkkukangas on vanhasta lempipaidastani, jota Late nuuhki pienenä sillä aikaa, kun äiti viimein uskaltautui jumppiin. Raitakangas on shortseista, joita pidin pienenä tyttönä, silloin kun kesät aina kestivät kauemmin ja aurinko paistoi aina. Mukana on myös Marimekon raitapaitaa, leikkimökin pöytäliinaa, vauvasängyn lakanaa ja paljon muuta merkityksellistä. Mansikkakangasta ostin kesällä 2003 Lappeenrannan Karjalan Ompelukoneessa työskennellessäni. Kirpparilta tarttui vielä mukaan pellavalle kirjottu seinätaulu, josta peittoajatus sitten lähti kehittymään.

Nyt kun vielä pääsisi viemään peiton omalle paikalleen, mökin sohvalle.

Ikkunaideoita

Taidanpa samantien esitellä kolme muutakin pojista tekemääni ikkunataulua. Kaksi ensimmäistä roikkuvat olohuoneen seinällä ja kolmas on makuuhuoneen hyllyllä.

Vanhat karmit ja lasit on taas iskän jemmoista pelastettuja. Paikallisessa valokuvaamossa saivat loihdittua meidän tappelupukareista näin ihania kuvia :)
Pienempi sai ukilta lisänimen "Poika Mitro" tuosta alemmasta kuvasta.


Kolmannessa taulussa on lisäksi pieni runo Väinö Linnalta.

Kuten näkyy, tykkään yhdistellä valokuvia ja runoja. Tilkkutöissä sama innostus meinaa hyytyä siihen, ettei ompelukoneestani löydy kirjaimia. Vapaalla konekirjonnalla väsään tekstejä, jos tarvis tai sitten kirjon tekstit käsin. Kahdesti olen teettänyt tekstit käsityöliikkeessä. Aloin nimittäin miettimään, että tuleeko halvemmaksi "korjauttaa" hartioitaan hierojalla vai maksaa jollekin, joka kirjoo runot koneella puolestani... mutta niihin teksteihin sitten seuraavalla kerralla.

Vanhoista ikkunoista

Pakkanen paukkuu yhä edelleen, on siis mainio ilma askarrella :) Askartelutuokion tuloksena oli taulu Laurin huoneen seinälle. Kehyksenä käytin vanhaa, ukkini tekemää ikkunaa. Lisäksi pala tapettia, kolme kuvaa omista ja siskon pojasta ja aiheeseen sopiva runo.




Vanhojen ikkunoiden käyttäminen sisustuksessa on trendi, joka iski minuun erityisellä voimalla. Ajatuksena se, että säilön ukkini käsityötä jollakin tavoin jälkipolville, viehättää minua suuresti. Sama juttu perintopitsien ja -pellavien kanssa... en halua säilyttää niitä kaapeissa, vaan tuoda ne tilkkutöissäni jokapäiväiseen käyttöön. Sillä tavalla ihminen ajattelee juuriaan useammin kuin kerran vuodessa kaappeja siivotessaan.

Keskeneräisyydestä

En ole koskaan laskenut montako keskeneräistä käsityötä kotoani löytyy. Yksi hyvä ystäväni ihmetteli, miten voin jättää työn keskeneräiseksi. Mietiskelin tuota asiaa paljon ja en koe keskeneräisiä töitä rasitteiksi... vai koenko? Ahdistavatko ne vaikka en myönnä sitä? Katselin olohuoneen käsityökoreja ja järkytyin miten monta puolivalmista tekelettä täällä pyörii, työhuoneesta puhumattakaan. Miksi?
Ensinnäkin, olen innokas kokeilemaan ja aloittamaan uusia käsitöitä. Monet käsityöt teen loppuun asti tuossa innostuksen huumassa, mutta sitten on nuo...



Miksi ne jäävät kesken? Eivät ne JÄÄ kesken, ne ovat tekeillä ja valmistuvat ajallaan, selitän minä. Tekemiseen on tullut mutkia matkaan, lanka loppunut tai joku uusi ihana idea on pitänyt toteuttaa ennen toista. Tekniikkaakin on kiva välillä vaihtaa...

Mitähän tapahtuisi, jos minulla ei olisi yhtään keskeneräistä käsityötä? En tiedä, en ole kokenut sellaista tilannetta sen jälkeen, kun opin virkkauksen ja neulomisen perussilmukat ja käyttämään ompelukonetta. Olisiko elämäni helpompaa, jos työhuoneeni korit ja kaapit olisivat tyhjiä, olohuoneessa ei viereksisi telkkarinkatsontaneuleita?

Kannattaisikohan kokeilla? Voisi pyhittää vaikka kuukauden sille, että tekee keskeneräisiä töitä loppuun ja purkaisi epäonnistuneet langoiksi. Olisiko elämä kevyempää ja helpompaa ilman keskeneräisten töiden painolastia, jota en ole ikinä huomannut? Vai onko tämä sitä boheemiutta? Taiteilijoille sopivaa, inspiroivaa työympäristöä?

Asia alkoi kiinnostamaan siinä määrin, että tuo asia on selvitettävä. Seuraavan kuukauden ajan teen vain keskeneräisiä töitä loppuun, uusia ei ole lupa aloittaa. (Paitsi jos on ihan pakko väsätä jollekin joku pieni synttärilahja...)

Pakkasta vastaan

Pakkanen paukkuu ja minä hautaudun tiukemmin sohvan nurkkaan. Ei miellytä tämmöinen keli, ei sitten yhtään. Tuntuu, että toimintakykyni katoaa, jos pakkasta on yli 20 astetta. Sama juttu liian kuumuuden kanssa.
Tuokin on semmonen asia mitä vastaan taistelen... miksi ei vois vaan hyväksyä "toimintakyvyttömyyttään" ja olla ja nautiskella? Ehkä elämä opettaa.
Sohvan nurkassa on kuitenkin jonkinlaista elämää: neulepuikot heiluvat ja siskon syntymäpäivälahjaksi on valmistumassa sukat. Päätin opetella pitkästä aikaa jotakin uutta neulomisen saralta ja kaivelin esille Novitan Talvi 2008 lehden ja sieltä Bambumetsä-sukat. Uutta sukissa oli Magic cast on -tekniikka, jossa sukat aloitetaan kärjestä ja neulotaan pyöröpuikolla. Lankana 7-veljestä ja puikko taitaa olla nro 4.
Tiimalasikantapäätä tehdessä kiedotuista silmukoista tuli löysiä, joten parin puretun kantapään jälkeen päädyin jättämään ne kokonaan pois.
Keväisiltä näyttävät!

Mökkiunelmasta tuli totta

Viime syksynä suuri unelmamme omasta kesämökistä toteutui. En ole oikein edes vielä tajunnut, että se on nyt totta. Olen niin tottunut unelmoimaan ja haaveilemaan, että ehkä sitten joskus tulevaisuudessa... Voimme alkaa ajattelemaan mökkiunelman suhteen, että nytkun eikä enää sitkun.
Kalusteita olin jo vuosien varrella jemmaillut äidin ja iskän luo. Sisustustekstiilejä ja kaikenmaailman keittiötarvikkeita oli omat varastot pullollaan. Syksyllä kerkisimme olla mökillä vain pari yötä. Nyt kevätauringon myötä on iskenyt ikävä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mökki tuntui heti omalta. Entisöimäni kalusteetkin olivat kuin sinne tehtyjä. Tulin paikkaan, jonne olin vuosia kaivannut.
Remontteja on paljon luvassa, mutta mitään ei ole pakko tehdä ja stressiä ei oteta. Tähän aiheeseen palaan blogissani varmasti vähän väliä.



Mutta nyt ulkoilemaan aurinkoon!

Pikkuvessan remonttia

Asumme 60-luvun talossa, jota olemme remontoineet kodiksemme jaksamisen ja rahatilanteen salliessa. Viimeisin kohde oli pieni vessamme, joka oli kuorrutettu tämmöisillä ihanuuksilla:


Mies oli työmatkalla ja minä olin suunnitellut isäni kanssa, että nyt laitetaan tuulemaan ja tumma vessa sai kyytiä. Seinät maalattiin vaaleiksi ja koristeeksi askarreltiin poikien kanssa boordi. Boordi taitaa olla tällä hetkellä solastseason sisustuksessa, mutta meilläpä ei siitä välitetä :)



Idea bordiin tuli lempiohjelmastani Strömssöstä, jossa tehtiin muistaakseni kangaskasseja vastaavalla norsukuviolla. Ostin halpaa boordia, jonka telasimme valkeaksi. Maalin kuivuttua työmiehet tekivät käden kuvat ja mie viimeistelin kuviin hännät, korvat, silmät ja hymyt.

Seuraavalla kerran postaus toteutuneesta haaveesta... meillä on unelmien kesämökki :)

Yöttö

Yöttö Design

Yksi suuri unelmani olisi toimia käsityöyrittäjänä. Haaveilun lisäksi olen käynyt monenmoisia yrittäjyysopintoja, liiketoimintasuunnitelmat ja starttiraha-anomukset on täytetty pariin otteeseen, mutta minulta puuttuu vielä sitä rohkeutta. Käsitöitä valmistuu kuitenkin tiuhaan tahtiin ja tästä lähtien töissäni on Yöttö Design-signeeraus.

Yöttö-nimi on peräisin lapsuudestani. Tarina kertoo kummisetäni kyselleen minulta pienenä, että "Mittees se yöttö tiettää?". Johon minä vastasin: "Mie en oo mikkään yöttö, vaan iso tytön lotokka" :)

Yöttö Designin tilalla mietiskelin pitkään Yöttö Resign-signeerausta. Resign termi tarkoittaa tuunaamista, ja tilkkutöissä käytän lähes aina vanhoja, kierrätettyjä kankaita, joten sehän sopisi mainiosti. Mutta sitten ovat tuon sanan muut merkitykset, nimittäin alistuminen tai jostakin virasta eroaminen. Jotenka pysytään sittenkin designissa.

Uusimpana tilkkutyönä valmistui siskon pojalle syntymäpäivälahjaksi juniorikokoinen peitto. Materiaaleista vain pilkkukangas ja maatila-kangas on ostettu uusina ihanasta paikallaisesta kangasliikkeestä, www.palttina.com . Muut tilkut ovat peräisin vanhoista vaatteista ja sisustustekstiileistä. Vanun tilalle laitoin fleece-peiton, koska olen huomannut, että vanu on "haihtunut" noin kymmenen vuotta vanhoista tilkkupeitoistani. Ja tikkaukset tein käsin. Tämmöinen peitto on omasta mielestäni mitä mainioin lahjaidea! Erityisen ihanaa on, jos peittoon voi säilöä muistoja, esimerkiksi tilkkuja pienokaisen lempivaatteista.

Haluaisitko sinä antaa vastaavan lahjan jollekin tärkeälle ihmiselle? Ota yhteyttä, niin katsotaan voinko toteuttaa toiveesi.