Kirjovirkkaus on käsityötekniikka, jonka pariin palaan joka kevät (villalalankojen pyörittely alkaa jossakin vaiheessa tökkiä). Syksyllä valmistui vanhemmallekin pojalle sirkuskerhokassi, jossa hän kuljettaa kerhotossut ja pillimehun :)
Kuva on ihanan kesäinen, vaikka luontoa ei näy kuin suikaleet reunoilla. Riittäis tosiaankin jo tämä talvi. On muuten luvassa aikamoinen urakka, kun suvikelien tullessa alkaa seinänvierustojen tyhjennys lumesta. Tien puolella taitaa olla kaksi metriä lunta. Pitänee ottaa lapiointi urheilun kannalta.
Lisää kesätunnelmaa on tammikuussa valmistuneessa Kesämansikka-peitossa. Lauri on nimennyt tuoreena syötävät mansikat kesämansikoiksi ja pakastemansikat talvimansikoiksi, siitä nimi peitolle.
Peitto on lähes täysin kierrätyskankaista tehty ja täynnä tärkeitä muistoja. Esimerkiksi punainen pilkkukangas on vanhasta lempipaidastani, jota Late nuuhki pienenä sillä aikaa, kun äiti viimein uskaltautui jumppiin. Raitakangas on shortseista, joita pidin pienenä tyttönä, silloin kun kesät aina kestivät kauemmin ja aurinko paistoi aina. Mukana on myös Marimekon raitapaitaa, leikkimökin pöytäliinaa, vauvasängyn lakanaa ja paljon muuta merkityksellistä. Mansikkakangasta ostin kesällä 2003 Lappeenrannan Karjalan Ompelukoneessa työskennellessäni. Kirpparilta tarttui vielä mukaan pellavalle kirjottu seinätaulu, josta peittoajatus sitten lähti kehittymään.
Nyt kun vielä pääsisi viemään peiton omalle paikalleen, mökin sohvalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti