Viime syksynä suuri unelmamme omasta kesämökistä toteutui. En ole oikein edes vielä tajunnut, että se on nyt totta. Olen niin tottunut unelmoimaan ja haaveilemaan, että ehkä sitten joskus tulevaisuudessa... Voimme alkaa ajattelemaan mökkiunelman suhteen, että nytkun eikä enää sitkun.
Kalusteita olin jo vuosien varrella jemmaillut äidin ja iskän luo. Sisustustekstiilejä ja kaikenmaailman keittiötarvikkeita oli omat varastot pullollaan. Syksyllä kerkisimme olla mökillä vain pari yötä. Nyt kevätauringon myötä on iskenyt ikävä. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, mökki tuntui heti omalta. Entisöimäni kalusteetkin olivat kuin sinne tehtyjä. Tulin paikkaan, jonne olin vuosia kaivannut.
Remontteja on paljon luvassa, mutta mitään ei ole pakko tehdä ja stressiä ei oteta. Tähän aiheeseen palaan blogissani varmasti vähän väliä.
Mutta nyt ulkoilemaan aurinkoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti