Parin vuoden asumisen jälkeen keksittiin uunin lämmön levittämiseksi kaataa seinä keittiön ja olohuoneen väliltä. Kun ruokapöytä saatiin siirtymään olohuoneeseen, sain lisää kaappitilaa.
Yhdelle seinälle jätettiin matalat laatikostot, joiden päälle väsäsin patjat. Seinälle tein puutyökurssilla hyllyn/ripustustangon. Suvun vanhoista pellavista, perintölakanoista ja oman hääpuvun tilkuista ompelin selkänojatyynyt, joihin teetin Viestinpalvelussa kankaiset kuvat pojista pienenä. Kuvansiirto kankaalle ei silloin vielä ollut mattimeikeläisten käsityötekniikka, toisin kuin nyt. Nyt voi marssia paperikauppaan, ostaa siirtoarkkeja, tulostaa kuvan mustesuihkutulostimella arkille ja sitten vaan silittämään kankaalle.
Tilkkutöissä(kin) olen yleensä rasittavan pikkutarkka, mutta tässä työssä päätin tehdä pintaa sen tarkemmin mittaamatta ja etukäteen viilaamatta. Tyynyissä on vetskarit alalaidassa ja sisällä litteät irtotyynyt. Niksinä voisin mainita, että ripustettavan tyynyn ylälaitaan kiinnitin sisäpuolelle metallitangon, että yläreuna säilyi kohtuullisen suorana.
Kuvien päälle ja alle kirjoi paikallinen Palttina runon, jonka löysin ihanasta ÄITI ITÄ päivien piirtymiä -kirjasta. Kirjan ovat tehneet Eeva-Maija Pietilä, Annukka Tiitinen ja Leea Wasenius.
Elämän koulureppu
täyttyy pikkuhiljaa.
Pohjimmaiseksi pakattuna
kaikkien sinua rakastavien
lausumat lauseet:
Voi kun vaaroilta välttyisit.
Läheltäs huomaisit hyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti