Täman kaapin pelastamiseen olen kuluttanut lukemattoman määrän tunteja. Pelastusoperaation aloitin varmasti yli 15 vuotta sitten. Olin aina ihaillut iskän pajan nurkassa olevaa kaappia. Tyhjensin sen hitsaustarvikkeista ja muusta vuosien myötä pajaan kertyneestä tavarasta. Muistelen hilanneeni sen pikkusiskon kanssa jollakin kelkalla latoon, jossa pesin sen. Muistan hyvin, kun kirvesmiessetäni katseli touhuani, ja oli sitä mieltä ettei toinna yrittää moisen romun entisöintiä ;) niin hirveän likainen ja paikoitellen myös laho se oli. Oikeassa oli siinä mielessä, että paljon nopeammin hän olisi varmasti tehnyt uuden, kun miettii niitä tunteja joita kaapin parissa tuhrasin. Monta kesälomaa, monia tunteja hioin kaappiani, mutta vain silloin tällöin kun huvitti ja aurinko paistoi ladon eteen. Hiominen, erityisesti ilman mitään koneita, on mainio keino tyhjentää pää :)
Päätin jossakin vaiheessa, että luovutan ovien suhteen ja perusteellisen hiomisen sijaan maalaan ne. Takaseinä piti uusia, samoin kahvat. Viimeistelyksi liimasin kankaat ovien sisäpintoihin. Alaosassa on pitsi hyllyn reunassa, ylhäältä se vielä puuttuu. Kaappi on kulkenut mukana muutosta toiseen ja käyttötarkoituksia on ollut useita. Nyt se sitten palasi alkuperäiseen käyttöönsä astiakaapiksi. Sattumalta mintunvihreäksi maalattuna, niinkuin uusi (paremminkin vanha) kotinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti