Nyt se sitten saatiin avattua, nimittäin mökkikausi. Lähdimme reissuun lauantaiaamuna, koska arvelimme lämmityksen vievän sen verran aikaa, ettei lähdetty reissuun perjantai-iltana vaikka mieli teki. Moottorivene ei vielä ollut valmis vesille, joten seilasimme pienellä soutuveneellä. Tavaraa oli kertynyt aikamoinen muuttokuorma, vaikka paljon jäi vielä kotiinkin.
Esimerkiksi mummon vanha ompelukone. Se on saatava mökille ja toimintakuntoon mahdollisimman pian. Entäs ne toisen mummon kangaspuut... niillekin olisi nyt tilaa.Mökille saapuminen tuntui taas niin kuin tulisin KOTIIN. Vielä enemmän KOTIIN, kuin lapsuudenkotiin tai tähän nykyiseen kotiin. Voi ihme, tirautin onnesta pari kyyneltäkin.
Mökillä oleiluun oli yksi ehto: oli opeteltava sen julmetun ison leivinuunin lämmitys. Syksyllä se ei suostunut yhteistyöhön vaikka monenlaisia uuneja olen olevinaan kohdannut, maalaistyttö kun olen. Nyt Antti aloitti lämmityksen poltelemalla paperia nuohousluukuissa, sitten minä tein pienet tulet uunin etuosaan, luukku apposen auki ja liemu myös. Liemu on muuten ihan uusi sana, lukee yhden pellin alla ja tarkoittaa huuvaa eli "liesituuletinta" :) Sitkeällä savustustekniikalla uuni alkoi ilmeisesti lämmetä, syntyi veto oikeaan suuntaan ja viimein savu löysi tiensä ulos piippua myöten. Puita uskalsi jo lisätä reilummin ja syvemmälle uuniin. Ja sitten sitä uunia lämmitettiin, ihan vaan lämmittämisen riemusta! Ja voi sitä ihanuutta, kun vielä aamullakin oli sisällä lämmintä. Seuraavan kerran on otettava lämpömittari uuniin ja kokeiltava miltä maistuu oikea ja itsetehty kiviuunipitsa. Sitä odotellessa haaveilen mökkeilystä vielä kovemmin kuin aiemmin, jos se on mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti