torstai 19. toukokuuta 2011

Intoa ja innostusta etsimässä

Inspiraatiota on etsitty kissojen ja koirien kanssa. On pengottu laatikoita, kaappeja, varastoja. Ei meinaa löytyä. On yritetty vähän neuloa, virkata, maalatakin. Käsityö-, sisustus- ja askartelulehtiä selailtu. Blogeissa surffailtu.
Nyt on jotain pientä heräämistä havaittavissa, ruokapöytä peittyi yllättäen askartelumateriaaleihin. On muutakin! Makarin lattiaa ei näy, kun tilkkupeiton tekele valtasi sen. Työhuone olisi mukava juttu ;)

Kirjoittelu jatkuu, yleisön pyynnöstä eli vaikenemisesta huolimatta. Kiitos Maiju, Salla ja Minna kannustuksesta, teidän positiivisten sanojenne vuoksi en vielä siirry takaisin paperiseen päiväkirjaan.

7 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Ihanaa kun jaksat kirjoitella tänne! Nautiskelen todella paljon näistä teksteistä ja kuvista! Ja kyllä se työhuonekin vielä valmistuu ja sitten siulla on ihanaakin ihanampi oma paikka kaikille tekeleille!
Voisin muuten oikeesti ostaa tuollaisen enkelitaulun, vaaleanpunainen pohjakin sopisi hyvin nykyiseen makkariin!!

Yöttö kirjoitti...

5 taulua on tuloillaan, viikon päästä viimeinenkin valmiina. Siulle varattu eka :)

Soile kirjoitti...

Hei! Uskaltaudunko mieki kommentoimaan? :) Luen blogia ahkerasti ja pidän tästä todella! Älä vaan lopeta! Niin ja mieki haluaisin ostaa tuommoisen enkelitaulun vaaleanpunaisella pohjalla...

Yöttö kirjoitti...

Kiitos! Soilelle toinen taulu. Saat sen heti, kun pikkuriikkinen neulemekko valmistuu ensi viikon aikana. Otan mukaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

älä nyt vaivu epätoivoon...vaikka en ole kommentoinutkaan, olen joka ikinen päivä käynyt ihailemassa upeita aikaansaannoksiasi. Älä missään tapauksessa lopeta kirjoitteluasi.
Itse vain kateellisena katselen, kun oma kädenjälki näkyy nykyään vain punakynämerkinnöissä.
Monta ihanaa blogisi ideaa odottaa toteuttamista, sitten kun ...

terveisin Riitta

Yöttö kirjoitti...

Se on muuten hassua, että ihmisen pitää kadehtia sitä mitä ei just nyt itsellä ole. Miekin kadehdin niitä kaikkia, jotka saavat niitä punakynämerkintöjä taiteilla ;). Mutta pitää vaan ajatella, että se kateus on semmonen liikkeelle paneva voima. Sen ansiosta yrittää itsekin enemmän.
Epätoivoa en saanut pidettyä yllä edes yhden kokonaisen blogitekstin ajan vaikka kovasti yritin ;)

tanja kirjoitti...

Elä vain lopeta tätä blogia, kun minäkin tänne nyt pääsin :) Mukavan näköisiä juttuja ja ideoita sulla riittää ,joten täällä käydään ahkerasti :)