Voihan kettu, kun hatuttaa ja viluttaa.

Jokohan tästä on tullut huono tapa, puolivuosittainen negatiivisten asioiden purkupläjäys on taas tuloillaan. Sinä, joka kaipaat positiivista suitsutusta, pakene pian. Täältä sitä kiukkua taas tulee, eikä ihan vähän:

Negatiivinen ajattelu pompsahti pintaan taas tällä viikolla. Liekkö tämä syksy, mikä vetää mieltä maahan vai pettymykset opintojen suhteen? Sitä kun on panostanut ja tehnyt kovasti töitä sen eteen, että uskaltaisi lähteä käsityöyrittäjäksi. Olin kesän muissa kuin oman alan töissä (enkä poikien kanssa kotona, niin kuin olisin halunnut), jotta sain remontoitua työtilat omaa yritystä ajatellen. Sitten suurin odotuksin pääsin kurssille, josta kauan haaveilin, ja jonne yli 20 muuta yhtä innokasta ei päässyt. Ja sitten kun kurssi ei ole sitä mitä odotin? Enää en edes tiedä, mitä odotin? Ehkä odotin liikoja? En siis sano, että vikaa olisi kenessäkään muussa, paitsi ITSESSÄNI, odotuksissani ja siinä miten korkealla rimaa pidän. Kurssilta hain ja haen eväitä yrittäjyyteen, innostusta ja kannustusta. Konkreettista apua, siihen miten etenen, kun aloittelen yritystoimintaa. Lomakkeiden täyttäminen ja laskelmat ovat inhottava, mutta pakollinen osa yrityksen perustamista, se on vain hyväksyttävä. Siitä en kitise. Kurssikaveri kertoi Esa Saarisen käyttäneen termiä "latistuksen mankeli", semmoisessa tunnen pyöriväni juuri nyt, hitto vaan kun taidan itse olla se, joka painoi sitä käynnistysnappia. Enkä tajua riuhtoa jumittuneesta koneesta töpseliä irti!! Tässä vaiheessa hymy pyrkii jo suupieliin, kun kiukuspäissäni täällä vouhotan ja kuvittelen itseäni mankelissa...
Parasta antia kurssilla on ollut tutustua ihmisiin, jotka taistelevat samojen asioiden kanssa. Haluaisin seurata ja kannustaa heitä yritystensä alkutaipaleilla, vaikka omaa yritystä en perustaisikaan.
Onneksi on viikonloppu aikaa kasailla positiivisuuden rippeitä, ja motivoida itsensä tuleviin päiviin.
Jospa sitä oikein torhistautuisi, ja yrittäisi löytää jotakin positiivista tästä hetkestä. Hm... hmm...
+ Minulla on hulppeat työtilat, ja lämpö ei enää karkaa harakoille lisäsiivestäkään :)
+ On ollut todella hienoa huomata, että se opettajaihminen minussa kärsii, kun joudun oppilaaksi, enkä pääse opettamaan. Erityisesti, jos joudun seuraamaan heikosti valmisteltua opetusta, voitteko kuvitella miten se ärsyttää? Jos minulla olisi vakituinen työ, miten innolla ja paneutuen hoitaisin tehtävän, josta minulle maksettaisiin? Opettajat vaihtuvat kurssilla tiuhaan, en siis osoittele sanoillani ketään erityisesti.
+ Olen myös saanut vahvistusta sille, että haluan pian töihin opettamaan, en enää oppilaaksi tai opiskelijaksi. Vuoden vaihteessa pitää päättää jätänkö fysiikan opiskelun lopullisesti taakseni, ja nyt tuntuu vahvasti siltä, että se ovi saa sulkeutua. Kiitos, mutta ei kiitos.
Yrittäjyyskurssista on siis ollut hyötyä, nyt tiedän tarkemmin ainakin sen, mitä en halua. En halua opiskella päätoimisesti, työn ohessa itsensä kehittäminen on sitten jo ihan toinen juttu. Olen havainnut, etten halua yrittäjäksi. Sivutoiminen yrittäjyys sen sijaan kiehtoo, ja siitä saan toivon mukaan oppia jotakin lisää lähiviikkoina.

Jotta kiitos ja anteeksi. Tarkoitukseni ei ole syyttää tai moittia ketään, kunhan vaan puran mielipahaani ja kiukkuani.