Päivälleen viisi vuotta sitten olin noin puolitoista kertaa isompi, jännittynyt ja malttamaton uuden kokemuksen edessä. Oli Laurin laskettu syntymäpäivä. Yksi yö oli vielä "nukuttava", ja sitten vappuaattoiltana syntyi perheeseemme terve poikavauva. Viisi vuotta olen nyt harjoitellut äitinä olemista, ja koko ajan kohtaan uusia haasteita. Kokemukseni mukaan äidin tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ei muuten toimisi kovinkaan monessa työpaikassa, ei ainakaan jos mielii leivässä pysyä.
Unelmana olisi siis kasvattaa lapsista itsenäisiä, toiset huomioon ottavia ja onnellisia ihmisiä, yhdessä isin kanssa.
Juhlien tarjottavat sankari suunnitteli ja mietti itse. Toteutuksesta vastasin sitten minä. Taisi olla toinen tekemäni täytekakku koskaan, ensimmäinen onnistunut, joka pöytään kannettiin. Hellapoliisin mustikka-valkosuklaakakku näytti ihanalta, makukin oli ilmeisesti mainio. Minä en siis sortunut vieläkään! Herkutonta huhtikuuta on enää kaksi päivää jäljellä, ja sunnuntaina herkuttelen sitten siitäkin edestä. Maanantaina paluu takaisin ruotuun ja taidanpa taas paneutua tuohon fitfarmin GoFatGo-haasteeseen, en painoa pudottaakseni vaan siksi ettei herkuttelu ryöpsähdä mahdottomaksi. Se toimii :)
Sankari oli iloinen ja onnellinen, sanoi nukkumaan ruvetessa, että "Äiti, nää oli parhaat synttärit ikinä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti