Raparistot

Tuntuu, että tänä keväänä rapakelit on aika nopeasti ohi pihoilla ja teillä. Toivon ainakin niin. Auraamattomilla alueilla saattaa olla sitten ihan toisenlaiset tulvat luvassa. Vähän yli viikko sitten ajelin täysiään vielä potkurilla ja nyt tiet ovat pääosin jo kuivat.
Voi ihme sitä riemua, kun lapset löytävät lätäköitä. Ajatelkaas niitä lapsiraukkoja, jotka on puettu tällä kelillä muihin kuin kuravaatteisiin: "älä mene sinne, älä tee sitä, kierrä tuo vesilätäkkö, älä kävele siihen veteen...". Miulla ei riitä intoa siihen jatkuvaan vesileikeistä kieltämiseen. Kiellän ja komennan niin monesta muusta asiasta, että riemuitkoot keväästä ja lätäköistä täysin rinnoin. Sen verran on sovittu, että lätäköissä ei uida eikä istuta ja toisten päälle ei räiskitä vettä.
Siitä lähtien, kun ulkoilu on on ollut muuta kuin rattaissa nukkumista, pojilla on ollut kurakeleillä käytössä Elloksen fleecevuorisia kumipukuja. Ensin haalareina ja nyt isompana housut ja takit. Juuri ja juuri kestävät kahden viikarin käytön, Juholla alkoi edellinen puku vuotaa takapuolen kohdalta. Oli ilmeisesti kulunut mäenlaskussa ohueksi. Näkyviä reikiä olen paikaillut liimattavilla paikoilla, ja sillä tavalla jatkanut pukujen käyttöikää. Myös kengän alle tulevia kuminauhoja joutuu uusimaan vähän väliä.
Aurinkoa täällä jo kaipaillaan. Taimet kurottelevat honteloina ja valkoisina kohti valoa ja harmaus uhkaa tarttua mielialaankin. Onneksi nämä pienet miehet saavat jutuillaan suupielet väkisinkin ylöspäin. Esimerkiksi tänä aamuna Lauri oli ratkaissut yhden mysteerin:
"Äiti, mie tiijän miten ne pääsiäistiput munii niitä suklaamunia."
"No?"
"Sillä aikaa, kun myö ei huomata, työ laitatte ne munat pääsiäisruohoon."
"Mistä sie sen keksit?"
"Nukkumatti kertoi sen miulle, kun mie nukuin" :)