Uusien käsitöiden aloituslakko pitää vielä, ainakin melkein. Pientä virkkausta silloin tällöin ei varmaankaan lasketa...
Kunhan kuukausi on kulunut, aloittelen tilkkupeittoja näistä ihanista materiaaleista. Ajattelin kokeilla, miten työlästä olisi surautella useampia peittoja yhtä aikaa. Yhdelle turkoosisävyiselle peittosuunnitelmalle on jo ehkä saaja mietittynä, punasävyiset ovat vielä kodittomia. Voisinkin jatkossa kuvata noiden peittojen tekemistä vaihe vaiheelta... ai niin, vasta sitten kun kuukausi on kulunut, ja entisiä keskeneräisiä töitä on valmistunut.
Pakkanen paukkuu edelleen, mutta onneksi lauhempaa on luvassa. Vauhtiveikkojen kanssa on ulkoiltava päivittäin, oli sää mikä tahansa. Muuten alkaa vauhti kiihtyä sisällä semmoiseksi, ettei sitä kestä kukaan. Toinen oire liian vähästä ulkoilusta on sitten se inhottava kitinä ja marina. Pihalle vaan, koko konkkaronkka, niin tulee hyvä mieli ja ruokakin maistuu!
Latella on maja mattotelineen alla.
2 kommenttia:
ihana lakkoidea. mutta eikös elämän kuulukin olla keskeneräistä, ja sitä ne 100 eri virkkuutakin voi ilmentää.
Aiemmin helmikuussa mietiskelin, että miltäköhän tuntuisi jos sitä keskeneräisyyttä olisi vähän vähemmän? Joku ei siedä sitä, toinen tarvitsee sitä, rasittaako se vai inspiroiko se? Tuommosta asiaa yritän tutkiskella kuukauden verran lakkoilemalla. Karkkilakkoilu minulta sujuu, mutta tämä lakko ei meinaa pitää millään:)
Lähetä kommentti