Huristelen talvella potkurilla. Mummojen juttu, I know. Kuitenkin niin näppärä ja nopea kulkuneuvo erityisesti poikien kanssa liikkuessa. Rattaita kun ei enää käytetä ja pulkkia pitäisi olla aina kaksi matkassa, ettei mene painiksi. Yhtenä päivänä piti sitten hankkia lukko potkuriin ja siitä se ajatus sitten lähti :) Potkuri oli ruma, lakkapinta kulunut. Eikä edes edes silleen ihanasti vanhan näköinen, vaan yksinkertaisesti niin hävettävän näköinen, että sinisellä tussilla töhritty sukunimikin häpesi kaupan eteen jätettäessä.
Uusi lukko oli musta ja kiiltävä, ei sopinut ollenkaan muuhun rähjäiseen ulkonäköön. Heräsi ajatus, että miksi en maalaisi potkuria ja tuunaisi sitä samalla pikkusen muutenkin. No samantienhän se homma piti aloittaa, virkkuukoukku viuhui vielä keskellä yötäkin :).
Seuraavana päivänä sulattelin jäätyneen potkurin suihkuhuoneessa ja hioin loput lakanrippeet pois. Kovetin isoäidinneliön laimealla erikeepperillä. Sitten vaan maalikauppaan ja kangaskaupasta kuminauhaa isoäidinneliön kiinnitykseen.
Jalaksia ja punaisia osia en halunnut maalata, ettei kukaan erehdy luulemaan potkuria uudeksi. Tuli hieno, vaikka itse sanonkin! Seuraavaksi sisko saa limenvihreän potkurin... turvavöillä & istuinpehmusteella tuunattuna.
5 kommenttia:
Hieno :)
Hieno! Heti piti soittaa äidille ja kysyä missä minun vuosia sitten hylkäämäni potkuri on, sillä se on ollut mielessä jo monet kerrat:D
Voi vitsi, että se on hieno ja ei varmasti tarvii etsiä muitten joukosta ;)
Uijuijui! Kylläpä kelpaa potkutella! =) Pitäskö sitä yrittää tuunata omaakin potkuria...
aivan mahtava. ihana. voi että.
Lähetä kommentti