Varastonsiivous sucks

Pystyn lähes ihailtavan taitavasti kehittämään tekosyitä ja kaikkia hirmu tärkeitä hommia, jottei tarvitsisi mennä siivoamaan tuota varastoa. Mies on yhtä lahjakas autotallinsa siivouksen suhteen. Lisää positiivisia puolia jos koittaa tästä talentista etsiä, niin hänen mukaansa tämä työtahti on lomailuun sopiva. Öö... Mikä tahti? Mitä on saatu tänään aikaan? No yksi pakastimenrohjake on poissa nyt.

Keskeneräisenä se siivous kuitenkin painaa mieltä ja varmasti ärsyttää naapureita... On nimittäin jonkin verran tavarata tuossa pihalaatoilla. Siksipä päätinkin tulla tänne uhoamaan, että se muuten siivous saatetaan varaston osalta loppuun TÄNÄÄN! Ai sitä ihanaa tunnetta, kun potkurikin mahtuis taas kesäsäilöön... Vai tointaako tuota enää sinne varastoon viedä...? Kohtahan sitä taas tarvihtee.

Kahvin voimalla takaisin taisteluareenalle! Hei pitäiskö kehittää joku kiva riita, niin löytyis ihan toinen agre tuohon siivoukseen...

Raparperipiirakkaa by Yöttö

Jatkoin spelttiin ja intiaanisokeriin tutustumista. Late on toivonut koko kesän raparperipiirakkaa, enkä ole sitä mukamas ehtinyt leipomaan. Aamulla sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen ja herra kävi itse raparperit pihalta, jottei vaan taas jää suunnitteluasteelle se leipominen. Ohjeen nappasin kotikokeilta ja muokkasin omille aineksille sopivaksi.

Pohja:
150 g margariinia
1,5 dl intiaanisokeria
1 muna
0,5 dl vettä
3 dl spelttijauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
5 dl raparperipaloja
2 kpl munia
0,5 dl intiaanisokeria
200 g ranskankermaa
1 tl vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää muna ja vesi sekä jauhot, joihin on sekoitettu vaniljasokeri ja leivinjauhe.

Levitä taikina 26 cm:n kakkuvuoan pohjalle ja reunoille. Kaada raparperipalat vuokaan. Sekoita muut täytteen ainekset ja kaada raparperipalojen päälle. Paista 30 minuuttia uunin alaosassa. Naatiskele vaniljajätskin tai -kastikkeen kera.

Kuvia ei ole, eikä tule kun vanha kone jumittaa ja uuden kuvia ei bloggeri huoli. Mutta tee oma piiras :)

Yötön syrnikit

Kovasti on täytynyt mielikuvitusta käyttää, kun on pitänyt (saanut :) )  valmistaa pojille kaksi ateriaa päivässä sekä aamupalan ja iltapalan. Meinaa ideat välillä olla vähissä, kun nakkikeitto kolmena peräkkäisenä päivänä ei oikein "sovi miun pirtaan".

Sunnuntaina kaivelin Annulien syrnikkireseptin esille ja tuunasin sitä hiukan. Näähän on ihan terveysruokaa, kun ainesosia vilkuilee ;)









 Yötön syrnikit

3 munaa
1 prk rahkaa
4 dl maitoa
3 dl spelttijauhoja
1 tl soodaa
½ tl suolaa
50 g sulatettua margariinia
½ dl intiaanisokeria
Voitelin raudan ennen ekaa vohvelia, mutta en enää sen jälkeen. Hyvin irtosivat ilmankin :)

Herkuteltiin kuumina aamulla keitetyn metsämansikka-mansikka-vattuhillon kera ja annoksesta jäi isi-ihmisellekin.

Väri-iloittelua!

Viime päivät huusholli on ollut ylösalaisin. Ensin juostiin helteessä rannoilla päivät pitkät ja iltaisin ei jaksettu edes vaatekasseja purkaa. Sitten iski äiti-ihmiseen tilkkutyövimma ja kaikenmaailman kankaat valtasivat olohuoneen ison lattian.
Ensiksi valmistui mökin saunaneteiseen penkinpäällisiä.

Sen jälkeen, kun olin harjoitellut omilla kankailla kirkkaiden perusvärien käyttöä, aloin suunnittelemaan serkkulikan pojalle peittoa. Piirtelin ja värittelin ruutupaperimalleja sekä katselin kirjoista kivoja tilkkutyöohjeita. Käytössä oli iso kassillinen ihania puuvillakankaita ja joitakin pojan pieniä vaatteita.
Kaikkia näitä ihania kankaita pyöriteltyäni totesin, että on turvallisempi pysyä perusneliömalleissa, jotta kankaiden värit ja kuviot pääsevät oikeuksiinsa. Suunnitelman hyväksyttämisen jälkeen uskaltauduin silppuamaan serkkulikan kankaita.
Lauantaipäivän ompelin ja tänään harsin pohjakankaan, fleecen ja tilkut yhteen. Seuraavaksi aloittelen tikkaamaan kerroksia yhteen. Sais se aurinko paistaa, ompelukoneen ääressä tehtävät hommat on nyt tehty ja mie joudan pihalle ;)

Aika ihanan pirteä, eikös juu?

Kylpytakin pesukonevärjäys

Mökin saunan kaunistuksen myötä oma, vuosikymmeniä (!) palvellut kylpytakki ei enää sopinut sinne väriltään. Ja kun se on niin ihanan pehmoinen ja mummolta lahjaksi saatu, niin ei tullut kysymykseenkään ostaa uutta ja hivauttaa tätä paloina autotalliosastolle.
Ostin Palttinasta Dylonin tummansinisen (Navy Blue) väripaketin ja nakkasin takin, värin ja ½ kg suolaa pesukoneeseen.
Ainoana huolena minulla oli, jotta mitäpä jos nuo kauluksen aplikoinnit eivät värjäydykään...? Ja pohdin, että riittääkö tuo yksi väripaketti.

Päätin ottaa riskin ja suunnittelin aplikoivani sitten päälle jotakin sopivaa kangasta tms. jos vaaleansiniset kukat vielä värjäyksen jälkeen kauluksissa kummittelevat.

Vuan elähän mittään! Vaaleiksi jäi ainoastaan yksi saumurilanka takin sisäsaumojen huolitteluista. Eli kirjonnainen lankoineen oli puuvillaa tai muuta luonnonkuitua :) Ja yksi paketti riitti värjäämään froteisen kylpytakin syvän siniseksi.

Nyt vanha palvelija on kuin uusi ja "salonkikelpoinen" jälleen. Eli tämän kolmannen kokeilun myötä suosittelen edelleen pesukonevärjäystä kotikonstein. Koneeseen ei jäänyt merkkiäkään värjäyksestä. Toimin pakkauksen ohjeen mukaan ja pesin tummia vaatteita pari koneellista värjäyksen jälkeen, en valkoisia ;)

Saunaneteisen kaunistus jatkuu

Ensin silppusin kankaat ja ompelin ne uudelleen yhteen XD

Pohjakangas silitettynä nurin päin lattialle. Siis tuo pitkä suiro muumipussilakanaa kuvassa.

Sitten siihen päälle rumimmista pyyhkeistä siksakilla "puskusaumoin" ommeltu sisus. Rypyt pois. Ja viimeiseksi nostetaan tilkuista ommeltu päällinen päälle. Rypyt taas pois. Harsin kangaskerrokset kauttaaltaan yhteen, jotta sain varsinaisen tikkauksen tehtyä pihalla, ja käsin. Konetikkaukseen en edelleenkään sortunut, kun se ei ole vielä tähän päivään mennessä onnistunut hyväksyttävästi. Ja se olisi onnistuessaan liian helppoa ja nopeaa ja vaivatonta ;) Tiheän harsimisen jälkeen sain liikuteltua tuota kolmemetristä tekelettä sinne, missä aurinko kulloinkin paistoi :)

Kuva on mitä on, mutta tulkaa paikan päälle katsomaan ja koeistumaan :)

Seuraavaan rojektiin tuon saunaneteisen kaunistamiseksi tarvitsisin 2 tai 4 vanhanaikaista, siroa jalallista lasia. Tummansinisiä tai kirkkaita. Jotta silmät auki kirppareilla ;) Vanhan linnunpöntön etuseinä miulla jo on ja liimapuulevyäkin...

Juhannusyönä

 Juhannus oli ja meni. Kyläiltiin Turkkilaisen illan merkeissä ystävien luona ja sitten singottiin mökille. Eilen illalla hampaita pestessä hokasin, että toisella puolella kanavaa kasvaa iso tupsu kurjenmiekkoja. Enpä muista, että olisin nähnyt yhtä upeaa kukkaa koskaan aiemmin luonnossa. Ei kai tämä puutarhakarkulainen ole...?

Kun sitten hammasharja suussa, pitkän yömekon helmat hulmuten ja kumpparit jalassa lotisten marssin sinne ihmettelemään näitä komistuksia, niin huomasin, että mökin puoleinen ranta oli aivan valkoisenaan juhannusruusun kukkia. Ja eikun takasin ja ihmettelemään sitä toista kaunista kukkamerta. Välillä ihmettelin tuota jättiläismäistä kuuta taivaanrannassa. Ja sitten taas muistin jatkaa sitä hampaiden pesua.

Löytyi siis paikka, missä juhannusruusu kukkii oikeaan aikaan. Voin ensi vuonna tarkistaa ruusupensaista, jotta joko on juhannus :) Yksi sammakkokin eksyi tutkimusmatkalleni ja Juhis piti huudella vielä sängystä ylös sitä ihmettelemään.

Metsämansikoitakin löytyi muutama ja mustikoissa oli raakileita :) Kohta se villitys taas alkaa! Late jo kyseli, että missä marjamuki on.

Kävimme vielä yökalassa ja testasimme poikien omatekemät vaaput (tekivät ne naapurin pojan ohjauksessa ja avustuksella). Ja ne osoittautuivat niin tehokkaiksi saalistajiksi, ettei Juhis enää lopulta halunnut laittaa omaansa veteen, ettei tarvitsisi ihan jatkuvasti kelata kaloja ylös :)