lauantai 7. tammikuuta 2012

Onnen avaimia etsiskelemässä

Mietiskelin tuossa päivänä muutamana, että semmonen ihminen on varmaankin onnellinen, joka kokee aina olevansa muita parempi. Ja usko vahvistuu, kun sen sanoo ääneen riittävän usein. Usko omaan itseen ja omaan ylivertaisuuteen ei horju, vaikka "haastaja" on fiksumpi, koulutetumpi, nopeampi, vahvempi tai vaikkapa kokeneempi. Tämä itseensä uskova ylivertainen yksilö marssii koelauluihin tai kilpailuihin, missä tuomarit tai vastustajat osoittavat ylivertaiselle yksilölle hänen oman paikkansa, mikä ei suinkaan ole ykköspalli. Mutta ei hätää, hra/rva/nti ylivertainen saa parissa minuutissa itsensä kasattua, ja pyrkii tavalla tai toisella väheksymään voittajaansa tai tuomaria. "Ei mitään arvostelukykyä näillä junttituomareilla, mulle on aina sanottu, että musta tulee tähti." Tai "Vastustaja huijasi tai pelasi epäreilua peliä" jne. Ja näillä omasta mielestään ylivertaisilla yksilöillä näitä selityksiä piisaa.
Mutta mikä sitten on tärkeintä? No se, että uskoo itseensä ja on onnellinen. Ja yksilö ylivertainen on varmaankin onnellinen. Hän onnistuu huijaamaan itsensä uskomaan omaan ylivertaisuuteensa, vaikka todisteet puhuvat muuta. Ilmiömäistä.

Niin mihinkä tämä asia nyt sitten liittyy? No siihen, kun olen miettinyt, että mitä jos se onkin totta, se mitä ne positiivisemmat ihmiset puhuvat? Entä jos voisin tehdä unelmista totta ja voittaa pelkoni? Entä jos voisin tehdä sen noin vain, muuttamalla ajattelutapani negatiivisesta positiiviseen? Voikohan niin tehdä? Hupsista vaan? Mitähän voisin hävitä, jos kokeilen? En kai mitään. Ylivertaisuutta on jo liikaa, mutta jos sitä opettelisi taas laittamaan itsensä samalle viivalle muiden kanssa, eikä aina sinne altavastaajaksi.

1 kommentti:

Larppa Aliisa kirjoitti...

onnea uuteen vuoteen, ja tavoittteiden toteuttamiseen. sinä pystyt kyllä!