Viinimarjat on siis tältä vuodelta kerätty, ei tarvihe enää puskissä kökkiä. Oli muuten ensimmäinen syksy ikinä, että viinimarjojen kerääminen ei olisi huvittanut. Lapsenakin tykkäsin, vaan en tänä syksynä. Toivottavasti tämä ei toistu, tai muuten on alettava kaivelemaan puskia ylös: eihän niitä marjoja puskiin voi jättää. Mistähän se tuommonenkin päähänpinttymä on ajatusmaailmaan juurtunut? Miksi marjoja ei voisi kasvattaa ihan vaan lintuja ruokkiakseen? Ei tarviis niin paljon ostaa nuita auringonkukansiemeniä, kauraa ja talipalloja.
Pihalla olisi sadonkorjuuta odottelemassa vielä perunaa, omenia ja karviaisia. Onneksi sataa, niin ei voi niihin hommiin ruveta. Siis sisätöitä tänään, lähinnä erotuomarin hommia. Lisäksi kokin ja siivoojan osa-aikaiset pestit. Remonttireiskan haalarit odottavat vielä... päätin tulla tänne voivottelemaan, jos saisin ihteni taas motivoitua huippusuorituksiin, niin kuin eilen viinimarjojen suhteen. Hiontaa ja pakkelointia, paikkapaikoin jo pohjamaalaustakin.
Sanotaan että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Jokohan se huomenna paistaa?
3 kommenttia:
Ei tainnut vielä huomiselle olla aurinkoa - mutta pitänee varata kuravaatteet ja ukin kumpparit ja painua mehtään tai saareen(c;
Sopii! Ja jos marjat on märkiä niin vois etsiä sieniä. Niitä luulis nousevan, kun tuntuu tuota vettä tulevan.
Ja aurinkokin paistaa taas! (c:
Lähetä kommentti