maanantai 25. heinäkuuta 2011

Tilauspeiton kohtalo

Vaikka tämänkertainen pohdintani ryöstäytyy itsekehun puolelle, aion sen silti julkaista. Käsityöasioissa uskallan itseäni kehua, millään muulla elämän osa-alueella en. Pitää yrittää opetella ettei se vaatimattomuus niin mahottomasti kaunista, vaikka niin sanotaan.



Joku varmaan miettii miten sen tilaustilkkupeiton kanssa kävi? Kelpasiko?
Tämmöistä palautetta sain tuonne aiempaan postaukseen.

Saaja KIITTÄÄ ja KUMARTAA!

Siis niin ihana lahja, ettei lapseni voisi parempaa enää saada. Eikä ollut lapsosen syntymäpäivillä itku kaukana, kun pakettia avasin...

Aivan mahtavat sävyt ja sommittelu on ihana. Lisäksi ne virkatut sydämet on ihan huippuihanat.

Olen lahjasta erittäin otettu!


Kiitos ja kumarrus palautteesta! Käsityöläiselle tuommoinen kiitos on se tärkein palkka, joka innostaa uusiin projekteihin ja antaa uskoa omiin taitoihin.

2 kommenttia:

Kiika kirjoitti...

On kyllä kaunis!! Ja näyttää siltä että siihen on mennyt aikaa. Tosi kiva idea ommella virkattuja sydämiä peittoon.
Ja olet oikeassa siinä että tuollaiset palautteet innostaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Olin vieressä kun tämä paketti avattiin ja peitto on upea!
Ottaisitko yhteyttä? marika.parviainen@elisanet.fi