Työhuoneelta

Tältä siellä nyt näyttää, siellä miun työhuoneessa. Kattoa piti viistottaa matalan puolen kulmista, jotta sinne saatiin riittävästi eristettä ja se tuuletusrako, tai mikä lie oikeampi termi. Jos joku tietää mistä saisin hyviä komeroita, niin laittakaa viestiä. Käytetytkin kävisi. Tuunaisin niistä sitten itselle mieleiset. Mappeja ja kertynyttä käsityörompetta aion niissä säilöä, siis kaikkea semmoista joka ei ole edukseen avohyllyissä.
Korkeudesta tuonne mahtuu vain noin kaksimetriset komerot, ja yläreunaa on sahailtava viistoksi.

Kahteen alempaan kuvaan koitin hahmotella mitä suurempia mullistuksia työhuoneessa on vielä edessä.
Eli kahden kapean oven tilalle ja väliin tulisi yksi isompi, normaalikokoinen ovi. Ennen työhuoneeseen kuljettiin tuosta vasemmanpuoleisesta, oikealla on siivouskomeron ovi. Niin ovat kapeita nuo entiset ovet, että melkein sivuttain saa kulkea. Onneksi on tämmöinen "alivarusteltu", ryntävämpi jumittaisi ovenrakoon ;) Positiivista ajattelua!
Ja tuon entisen varaston ulko-oven tilalle tulee iso ikkuna. Semmoinen kun siihen nyt saadaan mahtumaan.

Ikkunan eteen iso työpöytä... poks.

Palataanpas takaisin maan pinnalle, ja siivoushommiin :)

Leppäkerttu bongattu

Nyt löytyi tuote, joka on kuin minulle tehty. Pakkauksen ulkomuoto ihastuttaa niin paljon, että sen sisällä voisi olla ihan mitä tahansa, haluaisin sen joka tapauksessa :)
Onneksi paketti ei sisällä mitään kallista voidetta tai muuta sellaista, niin tämmöinen (toivottavasti entinen) pitkäaikaistyötönkin raaskii sen ostaa ja vieläpä potematta huonoa omatuntoa.

Kyseessä on siis Valion rasvaton piimä ja sen ihana, uudistettu tölkki!

Pienet ne on Yötöllä ilot ;)

Kasvimaan laittoa

Viimeinkin sain kasvimaan laitettua. Tänä kesänä en aio kökkiä ja kitkeä siellä tuntikausia, koskapa viikonloput vietetään mahdollisimman tiiviisti mökillä. Ja sitten nuo kotilot. Niille on kesällä 2011 tarjolla perunoita, herneitä, sipuleita ja erilaisia yrttejä. Pikkuisen moni- ja kaksivuotisia kesäkukkia. Tontillamme on kaivo, josta sadetin ruiskuttaa kasteluvettä kasvimaalle.

Meinasi käydä köpelösti, kun se autotallissa oleva kaivon pumppu viriteltiin käyntiin. Samassa tilassa säilytetään nuita remonttitarpeita, kaikenmaailman levyjä ja villoja. Pumppu päätti yllättäen laueta, ja suihkutteli pikkusen vettä siellä kenenkään tietämättä. Onneksi onni oli tällä kertaa myöten ja suuremmilta vesivahingoilta vältyttiin.
Jotta kiitos :)

Onko mitään parempaa?

Onnenpäivä

Nyt on se aika, kun monella nuorella on palkkapäivä. Siis vuosien aherrus palkitaan ja juhlitaan valmistumisia. Yksi ovi sulkeutuu takana, edessä on monta avointa. Uusi elämänvaihe kohdattavana, jännittää. Nyt nautitaan ja sitten omien unelmien tavoittelu jatkuu tavalla tai toisella.

Melkein päivälleen 15 vuotta sitten loppui oma peruskoulu. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ilta. Paikallisella nuorisotalolla disko. Silloin yksi ihana lentopallopoika tuli hakemaan minua viimeisille hitaille. Se poika oli aika samannäköinen kuin nuo kaksi mafian miestä tuossa kuvassa :)

Muutosten tuulissa

Miksiköhän suuret muutokset elämässä tuntuvat aina kasautuvan? Voisiko niitä tilata kerta-annoksina, pieniin eriin pakattuina?
Ensin tuntuu, että ei voi selviytyä kaikesta tästä, mutta aina sitä vaan selviää.
Milloin oppii luottamaan, että selviytyy? Ei tarviis pelätä ja jännittää. Vai onko se luonnevika? Meinaan tämä murehtiminen? Häh? Onneksi tuo toinen on tuommonen huoleton hulivili, kahta samanlaista voivottelijaa ei tähän talouteen mahtuiskaan :)

Poikien osa-aikainen perhepäivähoito loppui tänään, äiti-ihminen on itkeä pillittänyt asiaa jo liian monta iltaa. Päiväkoti kutsuu syksyllä, miten siitä selvitään? Uskon poikien kyllä selviävän, mutta...

Samalla olen aloitellut uudessa työssä. Koittanut oppia ajattelemaan, että mikä tahansa työ on parempi kuin ei työtä ollenkaan. Vaakakupissa tasapainottelivat pari viikkoa sitten tämä työ ja poikien kanssa yhteinen kesäloma. Harmittaa, kun raha on niin tärkeä asia, että näin piti valita.
Työ on loppujen lopuksi mieleistä, kiirettä piisaa ja ihmiset on ennalta tuttuja. Ja siinä saa käyttää käsiään :) Kun vaan pääsisi yli tästä alkukankeudesta, niistä tunteista, että en osaa, en riitä, en jaksa.

Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä kannustamassa, ja potkimassa persuksille. Erityisesti tuo rakas puoliso. Kun sitä osaisi jotenkin kiittää ja osoittaa arvostustaan enemmän. Nyt toinen saa vaan kiukkua, väsymystä, murheita ja äksyämistä niskaansa. Onneksi tuntee jo niin hyvin, että tietää auringon taas pian paistavan tähänkin risukasaan.

Valkoisten kukkien pauloissa

Kevät ja erityisesti tämä alkukesä on minusta parasta aikaa vuodesta. Kesä ja loma on vielä edessä, saa laittaa mekon päälle ja koivet saavat kalman kalpeuden tilalle kuparia. Kannattaa joskus herätä katsomaan auringon nousua ja kuuntelemaan lintujen aamuöistä konserttia.
Joka vuosi tuntuu kuitenkin siltä, ettei ehdi imemään itseensä tarpeeksi tätä ihanuutta.

Paitsi silloin yhtenä vuotena, kun Lauri syntyi ja kävelin tuntikausia vaunujen kanssa ympäriinsä. Tuijottelin onnenhuuruissa kevättä ja vauvaa ja kuuntelin, kun radiossa soi Valvomon Mikä kesä. Metsissä tuoksuivat tuomi, kielot ja oravanmarjat. Ja ketunleivät ja metsätähdet. Semmoinen kukkakimppu, pieneen, hikiseen käteen kerättynä, on maailman ihanin lahja :)
Ja entäs sitten nuo omenankukat. Toissa syksynä istutetut Huvitus ja Punakaneli kukkivat ahkerammin kuin viime vuonna. Voi ihme, kun niitä kukkia saisi säilöttyä pahan päivän varalle. Ja tätä ihanaa valoa.
Onneksi voi ottaa kuvia :)