Porkkanabakelssit

Lauantai-iltapäivisin alkaa monesti tuntua siltä, että vois vaikka leipoa jotain hyvää. Tällä kertaa tehtiin muffineita ylä-asteen kotsantunneilta peräisin olevalla ohjeella. Isoveikka käytti konetta sillä aikaa kun pikkuveikka nukkui päiväuniaan.


Ohjeeseen kuuluu myös herkullinen sulatejuusto-tomusokeri kuorrutus, jota ei kuitenkaan täällä kertaa tehty, kun ei jaksettu lähteä uudelleen kauppaan.


Porkkanabakelssit

2 munaa
2 dl sokeria
1,5 dl sulatettua rasvaa (150g)
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
0,5 dl leseitä
3 porkkanaa raasteena

Kuorrutus:
150 g sulatejuustoa
2 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa munat & sokeri
2. Lisää rasva vatkaten
3. Lisää jauhoseos ja
porkkanaraaste
4. Annostele taikina muffinivuokiin
5. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia
6. Vatkaa kuorrutus tasaiseksi
7. Levitä jäähtyneiden bakelssien päälle
8. Ripottele mantelirouhetta päälle.


Linssilude :)

Uusien käsitöiden aloituslakko pitää vielä, ainakin melkein. Pientä virkkausta silloin tällöin ei varmaankaan lasketa...
Kunhan kuukausi on kulunut, aloittelen tilkkupeittoja näistä ihanista materiaaleista. Ajattelin kokeilla, miten työlästä olisi surautella useampia peittoja yhtä aikaa. Yhdelle turkoosisävyiselle peittosuunnitelmalle on jo ehkä saaja mietittynä, punasävyiset ovat vielä kodittomia. Voisinkin jatkossa kuvata noiden peittojen tekemistä vaihe vaiheelta... ai niin, vasta sitten kun kuukausi on kulunut, ja entisiä keskeneräisiä töitä on valmistunut.

Pakkanen paukkuu edelleen, mutta onneksi lauhempaa on luvassa. Vauhtiveikkojen kanssa on ulkoiltava päivittäin, oli sää mikä tahansa. Muuten alkaa vauhti kiihtyä sisällä semmoiseksi, ettei sitä kestä kukaan. Toinen oire liian vähästä ulkoilusta on sitten se inhottava kitinä ja marina. Pihalle vaan, koko konkkaronkka, niin tulee hyvä mieli ja ruokakin maistuu!


Latella on maja mattotelineen alla.

Keittiön penkki

Keittiöremonttia on taisteltu tässä talossa nyt kahteen kertaan. Ensiksi uusittiin pinnat ja kaapit. Koneet ajateltiin käyttää loppuun, koska on tuhlausta viedä toimiva kone pois ja ostaa uusi (ei niin kestävä kone?) tilalle. Tähän asti meni ennen kuin kaikki koneet on pitänyt uusia, viimeisenä tilttasi tiskikone.
Parin vuoden asumisen jälkeen keksittiin uunin lämmön levittämiseksi kaataa seinä keittiön ja olohuoneen väliltä. Kun ruokapöytä saatiin siirtymään olohuoneeseen, sain lisää kaappitilaa.



Yhdelle seinälle jätettiin matalat laatikostot, joiden päälle väsäsin patjat. Seinälle tein puutyökurssilla hyllyn/ripustustangon. Suvun vanhoista pellavista, perintölakanoista ja oman hääpuvun tilkuista ompelin selkänojatyynyt, joihin teetin Viestinpalvelussa kankaiset kuvat pojista pienenä. Kuvansiirto kankaalle ei silloin vielä ollut mattimeikeläisten käsityötekniikka, toisin kuin nyt. Nyt voi marssia paperikauppaan, ostaa siirtoarkkeja, tulostaa kuvan mustesuihkutulostimella arkille ja sitten vaan silittämään kankaalle.
Tilkkutöissä(kin) olen yleensä rasittavan pikkutarkka, mutta tässä työssä päätin tehdä pintaa sen tarkemmin mittaamatta ja etukäteen viilaamatta. Tyynyissä on vetskarit alalaidassa ja sisällä litteät irtotyynyt. Niksinä voisin mainita, että ripustettavan tyynyn ylälaitaan kiinnitin sisäpuolelle metallitangon, että yläreuna säilyi kohtuullisen suorana.


Kuvien päälle ja alle kirjoi paikallinen Palttina runon, jonka löysin ihanasta ÄITI ITÄ päivien piirtymiä -kirjasta. Kirjan ovat tehneet Eeva-Maija Pietilä, Annukka Tiitinen ja Leea Wasenius.

Elämän koulureppu
täyttyy pikkuhiljaa.
Pohjimmaiseksi pakattuna
kaikkien sinua rakastavien
lausumat lauseet:
Voi kun vaaroilta välttyisit.
Läheltäs huomaisit hyvän.

Pimp my potkukelkka

Huristelen talvella potkurilla. Mummojen juttu, I know. Kuitenkin niin näppärä ja nopea kulkuneuvo erityisesti poikien kanssa liikkuessa. Rattaita kun ei enää käytetä ja pulkkia pitäisi olla aina kaksi matkassa, ettei mene painiksi. Yhtenä päivänä piti sitten hankkia lukko potkuriin ja siitä se ajatus sitten lähti :) Potkuri oli ruma, lakkapinta kulunut. Eikä edes edes silleen ihanasti vanhan näköinen, vaan yksinkertaisesti niin hävettävän näköinen, että sinisellä tussilla töhritty sukunimikin häpesi kaupan eteen jätettäessä.


Uusi lukko oli musta ja kiiltävä, ei sopinut ollenkaan muuhun rähjäiseen ulkonäköön. Heräsi ajatus, että miksi en maalaisi potkuria ja tuunaisi sitä samalla pikkusen muutenkin. No samantienhän se homma piti aloittaa, virkkuukoukku viuhui vielä keskellä yötäkin :).



Seuraavana päivänä sulattelin jäätyneen potkurin suihkuhuoneessa ja hioin loput lakanrippeet pois. Kovetin isoäidinneliön laimealla erikeepperillä. Sitten vaan maalikauppaan ja kangaskaupasta kuminauhaa isoäidinneliön kiinnitykseen.


Jalaksia ja punaisia osia en halunnut maalata, ettei kukaan erehdy luulemaan potkuria uudeksi. Tuli hieno, vaikka itse sanonkin! Seuraavaksi sisko saa limenvihreän potkurin... turvavöillä & istuinpehmusteella tuunattuna.

Häälahjaksi siskolle

Pari vuotta sitten tein siskolle häälahjaksi tämän ruusuisen seinätekstiilin.



Elämän korkein onni on
horjumaton varmuus siitä,
että joku sinua rakastaa.
- Victor Hugo -

Tekstin kirjoi paikallinen käsityöliike, tilkut vanhoista varastoista samoin kuin napit.

Runoa etsiskellessä odotan aina niin kauan, että se oikea tulee vastaan. Joskus siihen menee vuosia ja keskeneräinen käsityö lojuu työhuoneen laatikossa. Joskus teksti tulee ensimmäisenä ja tilkkutyö valmistuu tekstin ympärille. Tässä tekstissä minua viehättää ajatus siitä, että lukija voi tulkita tekstin omakohtaisesti miten haluaa. Toisaalta se kertoo avioparin rakkaudesta, toisaalta rakkaudesta siskoa kohtaan ja kolmanneksi on vielä niiden näkemys, jotka haluavat uskoa Jumalaan.
Teksti on tarkoituksella vihreä ja "himmeä", että se jota kiinnostaa työn sanoma menee lähemmäksi katsomaan :)

Kesäunelmointia

Kirjovirkkaus on käsityötekniikka, jonka pariin palaan joka kevät (villalalankojen pyörittely alkaa jossakin vaiheessa tökkiä). Syksyllä valmistui vanhemmallekin pojalle sirkuskerhokassi, jossa hän kuljettaa kerhotossut ja pillimehun :)
Kuva on ihanan kesäinen, vaikka luontoa ei näy kuin suikaleet reunoilla. Riittäis tosiaankin jo tämä talvi. On muuten luvassa aikamoinen urakka, kun suvikelien tullessa alkaa seinänvierustojen tyhjennys lumesta. Tien puolella taitaa olla kaksi metriä lunta. Pitänee ottaa lapiointi urheilun kannalta.

Lisää kesätunnelmaa on tammikuussa valmistuneessa Kesämansikka-peitossa. Lauri on nimennyt tuoreena syötävät mansikat kesämansikoiksi ja pakastemansikat talvimansikoiksi, siitä nimi peitolle.


Peitto on lähes täysin kierrätyskankaista tehty ja täynnä tärkeitä muistoja. Esimerkiksi punainen pilkkukangas on vanhasta lempipaidastani, jota Late nuuhki pienenä sillä aikaa, kun äiti viimein uskaltautui jumppiin. Raitakangas on shortseista, joita pidin pienenä tyttönä, silloin kun kesät aina kestivät kauemmin ja aurinko paistoi aina. Mukana on myös Marimekon raitapaitaa, leikkimökin pöytäliinaa, vauvasängyn lakanaa ja paljon muuta merkityksellistä. Mansikkakangasta ostin kesällä 2003 Lappeenrannan Karjalan Ompelukoneessa työskennellessäni. Kirpparilta tarttui vielä mukaan pellavalle kirjottu seinätaulu, josta peittoajatus sitten lähti kehittymään.

Nyt kun vielä pääsisi viemään peiton omalle paikalleen, mökin sohvalle.

Ikkunaideoita

Taidanpa samantien esitellä kolme muutakin pojista tekemääni ikkunataulua. Kaksi ensimmäistä roikkuvat olohuoneen seinällä ja kolmas on makuuhuoneen hyllyllä.

Vanhat karmit ja lasit on taas iskän jemmoista pelastettuja. Paikallisessa valokuvaamossa saivat loihdittua meidän tappelupukareista näin ihania kuvia :)
Pienempi sai ukilta lisänimen "Poika Mitro" tuosta alemmasta kuvasta.


Kolmannessa taulussa on lisäksi pieni runo Väinö Linnalta.

Kuten näkyy, tykkään yhdistellä valokuvia ja runoja. Tilkkutöissä sama innostus meinaa hyytyä siihen, ettei ompelukoneestani löydy kirjaimia. Vapaalla konekirjonnalla väsään tekstejä, jos tarvis tai sitten kirjon tekstit käsin. Kahdesti olen teettänyt tekstit käsityöliikkeessä. Aloin nimittäin miettimään, että tuleeko halvemmaksi "korjauttaa" hartioitaan hierojalla vai maksaa jollekin, joka kirjoo runot koneella puolestani... mutta niihin teksteihin sitten seuraavalla kerralla.