keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Jarin uusi elämä :)

Tämän vuoden ekan (ja toivottavasti myös vikan) lentsun kuumehuiput on ohitettu ja potilasta alkais hiukan jo kiinnostamaan muukin ympäristö, kuin vain tämä sohva. Muutaman päivän ajan kahtelin ihania ruokaohjelmia, joita tulee päiväsaikaan monelta kanavalta ja monella eri kielellä selostettuna. Koitin myös karsia digiboxin nauhotuksia, mutta eipä tuolla miun tallentamia ollu muita kuin Strömssön talkoot ja Jutan Superdieetit. Suomen kauneimmat kodit kahtelin jo joululomalla pois.
Samalla kun tuijottelin ohjelmien ihania kesämaisemia & suunnittelin kaikkia ihania kesäeväitä, joita mökillä voisi kokeilla, neuloin ja virkkasin vimmatusti. Valmistakin tuli!
Yksi kenkuimmista keskeneräisistä käsityötekeleistä oli tämä siskon vanha nukke. Jari nimeltään. Pari vuotta sitten löysin tuon nuken raadon äiskän ja iskän vinttikomerosta, tahi kylymältä puolelta, niin kuin siellä tavataan sanoa. Kunto oli heikonlainen. Jossakin välissä, ehkä aittasäilytyksessä, olivat hiiret pistelleet poskeensa herran sisuskalut ja osan "ihosta". Siskolikka oli varmaankin itse tai mummon avustamana paikannut jyrsimisreijät umpeen keltaisella villalangalla.
Osa raajoista oli jo kokonaan irti ja pumpulit kaikonneet aika perusteellisesti. Otin nuken mukaan ja suunnittelin korjaavani sen entistä ehommaksi.

Pari vuotta koivet, kädet, pää ja tuo irti ratkottu vartalo odottelivat työhuoneen laatikossa. Odottivat inspistä ja ideaa siitä, mistä materiaalista vartalon voisi tehdä. Kaavoituskaan ei kiehtonut, kun tuo alkuperäinen vartalo-osa oli... aika hyödyttömässä kunnossa. Muutama viikko sitten keksin, että virkaten saisin kehosta napakan. Tuumasta toimeen! Noin sadas keskeneräinen käsityö aluilleen... Lentsun iskiessä neulominen tympi, kaivelin virkkauksen olkkarin pöydän alta sohvalle ja vähitellen alkoi Jarin uusi vartalo muodostua. Ihan synttäreille ei valmista tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Jari sai päällensä syksyisellä kirpparireissulla ostetun vauvahaalarin, tosin kovin tyttömäisen. Mutta eihän sitä tiedä, josko tässä toisessa elämässään Jari muuttuukin Mariksi :) Sen asian päättää varmaankin tämä seuraava leikkivä sukupolvi, V&V.


5 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Ihan ei tosta ekasta kuvasta tunnistanut mikä oli kyseessä ;) Mutta onpa upea lopputulos, olet niin kekseliäs ja taitava!

Yöttö kirjoitti...

Kiitos Sallalle kohteliaisuudesta, ehkä oikeasti oon vaan julmetun tylsistynyt ja turhautunut ja ja ja tympääntynyt tähän kuumeiluun, että koitan kehittää tekemistä vaikka mistä. Ja miulla on nyt ollut aikaa, niin paljon aikaa, etten tiijä mitä sillä kaikella tekisin. Ja laiska oon ollu myös. En oo jaksanu aatella perusteellista siivoamista (siis ennen kuumeiluakaan) olen siis tyytynyt penkomaan varaston perimmäisiä laatikoita, kaivellut sieltä näitä nukenraatoja ja palannut takaisin sohvalle "koomailemaan" ja suunnitellut sitä siivoamista... Virus siellä jyllää, ei voi muuta kuin ootella että se tajuais lähteä lätkimään.

Salla kirjoitti...

Eiköhän tuo tee oikein hyvää itse kullekin joskus vain koomailla ja nauttia ihan vaan olemisesta ja välillä vaikka penkoa niitä perimmäisiä nurkkia! Normaali arki on kuitenkin niin älyttömän kiireistä välillä! Mut nyt toki kannattaa keskittyä myös taudin paranteluun!
PS: Suosittelen digikuvien järjestelyä ajantappoon...

Maiju kirjoitti...

Tämä oli tosi-ihana yllätys! En todellakaan arvannut etukäteen <3 Jarina olen Veeruskalle edelleen puhunut :) Pitäisi varmaan tuolta selkäytimestä jotain väännellä ennen kuin nimi muuttuu. Veksiä ei juuri kiinnostanut (paitsi silmät) ja Veera kohtelee vielä aika kunnioittaen ja vähän jänskättää kun on nukke melkein ihtensä kokoinen - on jo pitänyt syöttää ja halia vähän :) Miulla on joku muistikuva tuosta parsimisesta - ei ollut ompelijamummo apuna - olisi ehkä eri näköinen jos olisi ollut.. Heräsi samalla ajatus, ettei kukaan ole neuvonut miulle kuinka "parsiminen" oikeasti tehdään (vinkkiä yläasteen opintosuunnitelmaan) tämänkin olen korvakuulolta tehnyt. Eli ei ole tullut sitten kysyttyäkään.. Myös kierrättämisvinkki kävisi tähän - miehen mummo kun neuloi uudet saapassukat entisiin pitkiin varsiin kantapäiden kuluttua puhki :) Vai käyttääkö "nykyihmiset" vielä villasukat puhki? (nimimerkki villasukat aina jalassa)

Yöttö kirjoitti...

Miulla sukat kuluu puhki päkiän alta, ei koskaan kantapäistä. Se on ehkä jotenkin nuiden lempikenkien aiheuttamaa. Ja villasukat on aina jalassa, kesät talvet. Oli tuon tunisialaisen virkkauksen opettaneen K:n kanssa puhetta, että nykyisin sukat kuluu nopeammin puhki. Siis nekin vanhemmat sukat, jotka otetaan vuosien varastoinnin jälkeen käyttöön. Ei ole kyse huonommasta materiaalista vaan siitä, että nykyiset lattiat on liukkaampia :) Ei tikkuisella lankkulattiallla tai möykkyisellä muovimatolla luisteltu. Nykyparketit ja laminaatit laittavat laahustamaan, tai sitten liukumaan, iästä ja vauhdista riippuen. Antin suvun sukkatehtaiden takia en parsi sukkia, ei tule kuuloonkaan ;)