maanantai 24. helmikuuta 2014

Nyt on putket korvissa ja kitarisat roskiksessa

Nuin sanoi reipas potilas opelle, sairaslomalta kouluun palatessaan. Leikkaus jännitti eniten äiti-ihmistä, jonka oli parempi jäädä kotiin & töihin sykyilemään... Isi-ihminen hoiti sairaalakeikan. Ja hyvin meni :)
Minä jännitin ensiksikin sitä, että huolitaanko Late leikkaukseen, kun oli flunssainen ja räkäinen. Viikko sitten käyty antibioottikuuri ehdittiin juuri popsia, mutta räkäisyys ei hävinnyt vielä mihinkään. Toiseksi jännitin sitten tuota nukutusta.
Liekkö ollut sitten jännityksen laukeamisen syytä vai mitä, kun perjantaina kipeytyi kurkku ja lauantaista lähtien olen köllötellyt sohvassa noin 38 asteen kuumeessa. Ihmeellinen tauti, kun ei ensin tuntunut olo ollenkaan kuumeiselta. Mittarin lukemat kuitenkin osoittivat, että nyt ei urheilla eikä rehkitä muutakaan. Varmuuden vuoksi mittarin lukemia testattiin myös terveillä koehenkilöillä ;) Tänä aamuna olo oli sitten lämpötilan mukainen eikä lämmöt ole vieläkään laskemaan päin.
Olen kolmessa päivässä kasvanut kiinni sohvaan. Digiboxin tallennuksia olen saanut katsottua vähemmäksi + olen ähnännyt nuita käsitöitä. Laskeskelin, että jo pelkästään sohvassa lojuu neljä keskeneräistä käsityötä, joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Maaliskuu voisi taas olla se "tee keskeneräiset käsityöt valmiiksi" -kuukausi. Eihän niitä kaikkia saa yhdessä kuukaudessa valmiiksi, mutta jos edes vähemmäksi. Ja samalla koittais olla aloittamatta uusia.

Ei kommentteja: