Unelmoin siitä, että uskaltaisin luottaa siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Huonotkin asiat olisi silloin mahdollista kääntää voitoksi. Niinkuin nyt esimerkiksi tuo työurani repaleisuus:
Onpa onni, että työurani on pätkittäinen.
Mahdottoman suuri onni on, että minulla on kaksi tervettä, ihanaa ja onnellista lasta.
On onni, että en ole viime vuosina saanut työskennellä paikallisessa yläkoulussa kuin pätkittäin.
On onni, että minun ei ole tarvinnut hengitellä kyseisen talon sisäilmaa kuin harvakseltaan.
On onni, ettei lasteni myöskään tarvitse kasvaessaan tehdä niin.
Tänään pystyn hetken ajan ajattelemaan tuolla tavoin. Terveys on kuitenkin tärkeämpi asia kuin raha tai todistus.
Tai ehkä kaikki on sattumaa :)
Rouva Fortuna, sinua tarvittaisiin täällä myös ensi viikolla. Täysipäiväinen opettaminen olisi edelleen unelmani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti