Jarin uusi elämä :)

Tämän vuoden ekan (ja toivottavasti myös vikan) lentsun kuumehuiput on ohitettu ja potilasta alkais hiukan jo kiinnostamaan muukin ympäristö, kuin vain tämä sohva. Muutaman päivän ajan kahtelin ihania ruokaohjelmia, joita tulee päiväsaikaan monelta kanavalta ja monella eri kielellä selostettuna. Koitin myös karsia digiboxin nauhotuksia, mutta eipä tuolla miun tallentamia ollu muita kuin Strömssön talkoot ja Jutan Superdieetit. Suomen kauneimmat kodit kahtelin jo joululomalla pois.

Samalla kun tuijottelin ohjelmien ihania kesämaisemia & suunnittelin kaikkia ihania kesäeväitä, joita mökillä voisi kokeilla, neuloin ja virkkasin vimmatusti. Valmistakin tuli!
Yksi kenkuimmista keskeneräisistä käsityötekeleistä oli tämä siskon vanha nukke. Jari nimeltään. Pari vuotta sitten löysin tuon nuken raadon äiskän ja iskän vinttikomerosta, tahi kylymältä puolelta, niin kuin siellä tavataan sanoa. Kunto oli heikonlainen. Jossakin välissä, ehkä aittasäilytyksessä, olivat hiiret pistelleet poskeensa herran sisuskalut ja osan "ihosta". Siskolikka oli varmaankin itse tai mummon avustamana paikannut jyrsimisreijät umpeen keltaisella villalangalla.

Osa raajoista oli jo kokonaan irti ja pumpulit kaikonneet aika perusteellisesti. Otin nuken mukaan ja suunnittelin korjaavani sen entistä ehommaksi.

Pari vuotta koivet, kädet, pää ja tuo irti ratkottu vartalo odottelivat työhuoneen laatikossa. Odottivat inspistä ja ideaa siitä, mistä materiaalista vartalon voisi tehdä. Kaavoituskaan ei kiehtonut, kun tuo alkuperäinen vartalo-osa oli... aika hyödyttömässä kunnossa. Muutama viikko sitten keksin, että virkaten saisin kehosta napakan. Tuumasta toimeen! Noin sadas keskeneräinen käsityö aluilleen... Lentsun iskiessä neulominen tympi, kaivelin virkkauksen olkkarin pöydän alta sohvalle ja vähitellen alkoi Jarin uusi vartalo muodostua. Ihan synttäreille ei valmista tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jari sai päällensä syksyisellä kirpparireissulla ostetun vauvahaalarin, tosin kovin tyttömäisen. Mutta eihän sitä tiedä, josko tässä toisessa elämässään Jari muuttuukin Mariksi :) Sen asian päättää varmaankin tämä seuraava leikkivä sukupolvi, V&V.

Nyt on putket korvissa ja kitarisat roskiksessa

Nuin sanoi reipas potilas opelle, sairaslomalta kouluun palatessaan. Leikkaus jännitti eniten äiti-ihmistä, jonka oli parempi jäädä kotiin & töihin sykyilemään... Isi-ihminen hoiti sairaalakeikan. Ja hyvin meni :)

Minä jännitin ensiksikin sitä, että huolitaanko Late leikkaukseen, kun oli flunssainen ja räkäinen. Viikko sitten käyty antibioottikuuri ehdittiin juuri popsia, mutta räkäisyys ei hävinnyt vielä mihinkään. Toiseksi jännitin sitten tuota nukutusta.

Liekkö ollut sitten jännityksen laukeamisen syytä vai mitä, kun perjantaina kipeytyi kurkku ja lauantaista lähtien olen köllötellyt sohvassa noin 38 asteen kuumeessa. Ihmeellinen tauti, kun ei ensin tuntunut olo ollenkaan kuumeiselta. Mittarin lukemat kuitenkin osoittivat, että nyt ei urheilla eikä rehkitä muutakaan. Varmuuden vuoksi mittarin lukemia testattiin myös terveillä koehenkilöillä ;) Tänä aamuna olo oli sitten lämpötilan mukainen eikä lämmöt ole vieläkään laskemaan päin.

Olen kolmessa päivässä kasvanut kiinni sohvaan. Digiboxin tallennuksia olen saanut katsottua vähemmäksi + olen ähnännyt nuita käsitöitä. Laskeskelin, että jo pelkästään sohvassa lojuu neljä keskeneräistä käsityötä, joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Maaliskuu voisi taas olla se "tee keskeneräiset käsityöt valmiiksi" -kuukausi. Eihän niitä kaikkia saa yhdessä kuukaudessa valmiiksi, mutta jos edes vähemmäksi. Ja samalla koittais olla aloittamatta uusia.

Juhiksen mökkitakki valmistui

Juhiksen mökkitakki valmistui viime yönä. Erehdyin riipimään kahvia iltakuudelta, joten sen seurauksena ja puolituntisen sängyssä pyörittyäni palasin tekemään ompeluhommia pitkälle yli puolenyön. 
Vuoritin takin, kun hokasin miten hyvin tuo Noshin oravakangas sopii väreihin. Lisäryhti ja -lämpökään eivät tosin ole pahitteeksi. Ja Juhon mukaan kaikki neuleet kutittavat, olivatpahan ne villaa, puuvillaa tai muuta matskua. Auttaiskohan oravat siihenkin ;) Leikkasin kappaleet mittojen mukaan ja kahtelin raglansauman muodon Ottobren kaavasta. Kiinnitin vetskarin vuorikankaaseen, saumuroin vuorikappaleiden saumat. Ompelin takin ja vuorin... vuoren kuulostaa paremmalta... yhteen käsin, pienen pienillä pistoilla. Opiskeluaikaan koitin yhdistää neulottua kappaletta ja trikoota koneella, enkä ole siihen hommaan sen jälkeen ruvennut. Eipähän mene turaamiseksi ja purkuhommiksi, kun varsinaista kiirettä ei nyt ole.

Langoista ja värityksestä kirjoittelin jo viimeksi, edellisestä postuksesta löytyypi. Kauluksen reunaan saatan vielä laittaa suiron vuorikangasta, tai sitten hurautan tuubihuivin tuosta oravakankaasta. Juhis on  kovin mieltynyt niihin, viimeisimmästä kiitos kummitädille :)

Mikä se on se mökkitakki, saattaa joku ihmetellä. Meillä kaikki fleecetakit ja paksut villatakit ovat olleet muutaman vuoden ajan mökkitakkeja. Kevään ekoilla mökkireissuilla nuo ovat ehdottomia. Mökki on talven jälkeen tosi kylmä, eikä ekana päivänä uskalla lämmittää vielä kovasti niitä vanhoja uuneja. Tarvitsee siis varautua ja pukeutua erityisen lämpimästi :) Siitä termi mökkitakki. Ja töppöset, ne poron nahkasta tehdyt tossut, karvavuorilla, ovat Juhiksen mökkivarustuksen tärkeimmät osat. Niin ja pipo tietenkin. Myös nukkuessa :) 

Kuume nousee taas! Mökkikuume!

Juhiksen uusi mökkitakki

Telkkarinkatsontaneuleena sohvalla pyörii Juhiksen uusi mökkitakki. Ohjeena kolmeen kertaan testattu Pikkuveli, nappien sijalle laitan vetskarin ja kauluksen teen oman pään mukaan puuvillalangasta, jottei pikkuherraa kutita. Lankana vihreita seiskaveikkoja. Raidoitus 4 x vaalean vihreä, 5 x monivärinen vihreä, 4 x tumma vihreä, 5 x monivärinen vihreä. Tuolla tavalla saan tasona neulottaessa molemmista reunoista siistit ja tumma & vaalea vihreä odottelevat siinä reunassa, josta niitä seuraavan kerran otan työhön mukaan. Aina uudelle kerroksella lähtiessä kiepautan reunalangat toistensa ympäri, ettei reunaan jää pitkiä lankajuoksuja. Loppusuora häämöttää, tarviis keksiä seuraava "aivoton" neule :)

Tilkkupeitto pelipaidoista

Osallistuin viime perjantain ompeluhaasteeseen tällä tilkkupeittotekeleellä. Idean taustalla oli jäkätystä :) Inhoan A:n vanhoja pelipaitoja. Niitä on vaatekaappi pullollaan, kun joka vuosi tulee ainakin yksi uusi. Juu, ja vanhojahan ei voi heittää pois, kun niillä on tunnearvoa. Kirpparilla ne tuskin kellekään kelpaavat. Eli ongelma paisuu vuosi vuodelta.
Yhdesti saunassa herra heitti, että teeppäs niistä paidoista hälle uusi reissupeitto. Wautsi mikä idea!  A on tähän asti kuljettanut reissuilla mukana yhtä yli 10 vuotta vanhaa tulppaanitilkkupeittoa. Siis niillä turnausreissuilla, kun ei yövytä hotelleissa vaan koulumajoituksessa tms. Siitä vanhasta tilkkupeitosta on vaan vanu kadonnut jonnekin. Se polyesterivanulevy siis "hiutuu" ja muuttuu pölyksi (?) ajan saatossa, enkä siksi suosittele sitä kenellekään tilkkutöitä suunnittelevalle. Paitapino odotteli viikon ajan keskellä olkkaria, kunnes facen ompeluryhmän perjantaihaasteeksi tuli ommella jotakin tilkuista. Se on siinä! Pesin pikana taustakankaan ja kaivelin fleecevilttejä työhuoneen kaapista. Kellon tullessa 21.00 aloin silputa paitoja, teki muuten hyvää ;) Leikkasin niistä saumat pois ja muokkasin suorakulmioiksi, säästin kaulukset etukappaleissa. Ompelin tilkut riveiksi ja rivit yhteen. Asettelin paitakankaan, viltit ja pohjakankaaksi valitsemani Marimekon pilkkukankaan tuohon lattialle päällekkäin odottelemaan harsimista. Enkä muuten säästänyt hihoja, enkä muutakaan paitasuljua. Tikkauksen teen käsin eli peitto valmistuu... ehkä kesällä.

Hylly- ja talohyllytuunaus poitsujen kanssa

Perjantain askartelupläjäys. Olimme sopineet Laten ja Juhiksen kanssa, että perjantaina koulun ja eskarin jälkeen askarrellaan poikien huoneisiin hyllyköt. Hyllyköt ostelin nettikirppikseltä jo aiemmin, mutta ideana oli maalata ne ja koristella osa lokeroista papereilla. Samanlaisia hyllyjä on tullut vastaan useissa blogeissa ja nyt viimeksi ystäväperheen luona.

Kalustemaalia löytyi työhuoneen kaapista sinisenä ja valkoisena, toinen pojista halusi toista ja toinen toista. Hyllyjen taustapapereita leikkelin valmiiksi Kotoliving-lehden värikkäiltä sivuilta ja osa oli skräppipapereita. Myös jemmattuja kauniita lahjapapereita ujutin sekaan. Herrat valitsivat papereista mieleisiä ja liimasimme ne paikoilleen. Ruuvasin hyllyt seinälle, ja nyt ne on täytetty kaikilla tärkeillä pikkuesineillä :)

Nappisukat kasvivärjätyistä langoista

Joululomalla oli aikaa neuloa, oi sitä ihanuutta. Kotoliving-lehti oli pyörinyt olkkarin pöydällä odottelemassa sopivaa inspistä ja aikaa. Lehden ohjetta muokaten neuloin itselleni ekat nappivartiset villasukat. Langat vanhoja kasvivärjättyjä seiskaveikkoja, niitä ei-niin-kirkkaita ja -onnistuneita värejä. Ohjetta muokkasin vahvistetun kantapään verran, enkä tainnut jaksaa sitä tekstiäkään lukea silmukkamääriä ja kuvia enempää. Napit valitsin värien perusteella ja kahta samanlaista sieltä ei löydy.
Sukat ovat sattumalta samaa värimaailmaa, kuin tuo alkusyksyn omenalla painettu vesivärityö, joka myös etsii vielä paikkaansa.
Äiti ihasteli sukkien väritystä, joten ne kotiutuivat sittenkin maalle :)