Tukkaputkella-maanantai, eikun -tiistai!

Tämä päivä luokitellaan semmoseks "painantukkaputkella-maanantaiksi", paitsi ei kyllä ollu maanantai vaikka siltä tuntuikin. Napakat 6 tuntia opetusta, opetukseen valmistautumista aina sopivissa väleissä, kun olin pikahälyytyssijaisena, välkkävalvonta, ruokailuvalvonta ja yhessä välissä kerkisin käymään vessassa. Kahvia en ehtinyt juomaan, mutta teekupin nappasin koulun jälkeen mukaani kerhon alkaessa. Join sitten kaksituntisen kerhon jälkeen pitkään haudutettua jääteetä ;)

Samaan syssyyn pidin kässäkerhon ja viiden jälkeen suihkin potkurilla kotiin. Pikainen välipala ja jatkoin vaatteiden vaihdon jälkeen jumppaan, kun oli siskon menevä kyytikin. Sitten viimeinkin kunnolla kotiin. Onneksi tiistait on vaan kerran viikossa.

Jokohan huomenna ehtisin esittelemään nuita joululahjaompeluksia. Nyt saunaan, iltapalalle ja pikkusen jos kahtelis telkkarista jotakin tyhjäpäistä, joka tyhjentää pään.

Loppiaisena

Niinpä vaan on tämäkin pikkuloma lopuillansa ja arki edessä. Meinaa kenkuttaa, mutta josko se taas tästä, kun saadaan rattaat pyörimään.

Urheilurintamalla kävin vetreyttämässä totaalijumittuneita reisiä zumba maratonilla. Ekan tunnin korskuin röörejä puhtaiksi ja toisella tunnilla tuli sitten sitä liikunnan riemua. Tutut askelsarjat ja biisit takasivat onnistumisen elämykset, eikä aika kulunut suu auki ihmettelyyn. Täst mie tykkään :)

Noo ne huomiset työt alkoivat kuitenkin jo sen verran kolkutella tuolla takaraivossa, jotta päätin muistutella mieleen vehnäjauhobatiikkia. Pikkuherrat suunnittelivat kuvia, piirsivät niitä vanhalle, tiiviiksi kudotulle lakanakankaalle lyijykynällä. Hirmuisen hankalaa oli pysytellä suurissa kuvioissa, pienet yksityiskohdat kun ovat piirtämisessä kovasti herrojen mieleen. Sekoittelin vehnäjauhosta ja vedestä vellin (desi kumpaakin), jolla sitten maalailimme kuvioita kankaalle. Seuraava yö kuivatellaan ja katsotaan ehditäänkö huomenna maalaushommiin, on nimittäin se viikon pisin työpäivä luvassa heti alkuun ja tämä täti taapertaa kotiin vasta viiden jälkeen... 

Ans kattoo mitä näistä syntyy :) Ja huomenna kerholaisten kanssa lisää.

Sunnuntaipuuhastelua

Tuntuupa tänään tosiaankin siltä, että menin ja muuttelin saliohjelmaa, auts ja auts. Vai oiskoon tuo runnakko ärtyny siitä, kun kerkisin venyttelemään reenin päälle? Noo, huomenna ne paikat vasta kipeiltä tuntuukin. Treeneistä oli tänään huilipäivä, pientä "perheliikuntaa" ei lasketa.

Sunnuntaiaamu aloitettiin ennen kokemattoman aktiivisesti käppäilemällä jäähallille kello kymmeneksi. Kerran kuussa pidettävän Aarrejahti-tapahtuma oli tällä kertaa luistelupainotteinen. Edelliset kaksi kertaa jäivät kokematta, kun kello kymmeneltä ei kukaan meijän huushollissa ole ollut lähtövalmiina, yhtään minnekään. Nyt torhistauduttiin ja mukavaa oli. Juhis pääsi testaamaan synttärilahjaluistimet ja kehittyi hirmuisesti jo näiden kahden tunnin aikana. Late on käynyt luistelemassa koulun kanssa, ja luistelu oli niin hyvällä mallilla, että poju pystyi jo keskittymään mailan käytön harjoitteluun :)

Mukavaa, perheiden yhteistä ajanviettoa urheilun parissa. Paitsi isi-ihminen urheili samaan aikaan sen kolmivärisen pallon kimpussa jojenkaupungissa. 

Jäähallille oli viritelty pujoitteluratoja ja tunneleita. Aloittelijoille oli tuoleja työnnettäviksi kentän päädyssä ja toisessa päädyssä saivat osaavammat pelata jääkiekkoa tai -palloa se taisi olla. Musiikki soi, limu virtasi ja hymynaamoja oli paljon liikenteessä.

Nyt on sitten köllötelty sohvalla, neulottu (siis mie olen neulonut) ja katseltu Ronja Ryövärintytärtä. Puikoilla on Juhikselle uusi mökkitakki, kun se kameleonttitakki on uhkaavasti jäämässä pieneksi. Saunan jälkeen unta ei ehkä tarvitse kovin kauaa odotella ;)

Uusia kujeita, vaikkakin vastahakoisesti ;)

Salilla oli tänään selkä- ja koukistajapäivä. Se viikon ensimmäinen treeni oli rinta- ja ojentajapainotteinen. Vatsoja ja alaselkiä (kankkuja) treenaan jokaisella kerralla ja lisäksi olen ujuttanut ohjelmaani aina jonkun crossfit-tyyppisen koko vartaloa kiusaavan liikkeen. Välillä, erityisesti kesäisin, kun palloilua ja jumppia on vähemmän tarjolla, treenaan kolmijakoisesti. Kolmas treeni keskittyy koipiosastoon. Jalkatreenin mielekkyyttä olen puntaroinut viimeaikoina aikalailla. Lentopalloa on nimittäin kivempi pelata kevyillä jaloilla :) Ja lihaksia en koipiini haluaisi yhtään lisää. Syksyllinen treenitauko aiheutti sen, että farkut mahtuivat taas jalkaan, joten mitäpä tästä voi päätellä? Vuosien kyykyt ovat olleet juuri se vikaliike, jolla olen koittanut saada "kutistuneet pöksyt" mahtumaan jalkaan. Voisko se olla nuin helposti selitettävissä?
Olen toosi huono muuttamaan hyväksi havaittua ohjelmaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu... kehittymisen ja treenaamisen mielekkyyden säilymisen kannalta. Olen laiska miettimään urheilua, haluan vain urheilla.
Välillä mietin miksi edes käyn salilla...?
No sinne on helppo mennä tuon miekkosen mukana, eikä se ole sidottu aikatauluihin.
Ja tietenkin, tietenkin siitä syystä mistä jokainen nainen(?): Haluan kuluttaa syömäni herkut ja saada urheilullisen kropan XD
Toinen treeni-intoa latistava tekijä on tuon puolison kaikkitietäväisyys, ai luoja se on ärsyttävää. Olen sanonut, että jos ohjeita kaipaan, kysyn niitä. Muuten tuo "liian tutun" ihmisen kommentointi tuntuu lähinnä kettuilulta ja saa viimeisenkin motivaation kuihtumaan. Jos tekniikka mättää, saa siitä sanoa, mutta se muu kommentointi... Mur.
Eli varsinaista liikunnan riemua ei tuo saliharrastus miulle tuo, se riemu löytyy muun muassa tuolta palloilun puolelta.
Uuden puolivuotiskauden alkaessa päätin suhtautua herran neuvoihin avoimemmin ja kokeilla yhtä uutta harjoitusta, jota herra minulle suositteli.
Bear Complex pääsi siis treenin 2 lämmittelyliikkeeksi :) Painoksi riittivät lukot, 8 liikettä ja kolme sarjaa. Ai vähänkö puhallutti? Ensi kerralla ehkä jo se viisi settiä, seiskan toistoilla.

Jaaha, siinäpä aatoksia liikkuvaiselta yötöltä. Huomenna taas sitä tavallisempaa, käsityöllistä yöttöä :)

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Harrastan liikuntaa ja käsitöitä. En ole tähän päivään mennessä onnistunut tekemään molempia. Ai yhtä aikaa?! Ei, kun edes suurinpiirtein samaan aikaan, silleen niinku samaan vuodenaikaan esimerkiksi. Innostun toisesta niin totaalisesti, että toinen unohtuu. Kunnes yhtenä päivänä huomaan kaipaavani tätä unohtamaani harrastusta, enkä koe saavani entisenlaisia kiksejä siitä mihin olen keskittynyt muutaman kuukauden ajan. Löydän ne siis aina vuorotellen, uudelleen ja uudelleen. Lajit ja tekniikat vaihtelevat jonkin verran.
Molemmista saan onnistumisen elämyksiä, pään nollaus -tekemistä, hyvää oloa. Mutta ne on sulkeneet aina toisensa pois.
Jos urheilumoodi on päällä, en ehdi ompelemaan, neulomaan enkä tekemään muitakaan käsitöitä. Kehitystä tapahtuu, kunto kohenee ja joskus jopa olen hetken, pienen hetken, tyytyväinen urheilulliseen olemukseeni.
Jos taas käsillä tekemisen moodi jyrää, sen näkee siitä, että farkut eivät mahdu jalkaan ;) Henkinen hyvinvointi meinaa kärsiä tuolloin huonosta omatunnosta, joka huutelee jossakin taustalla. Onneksi ääni vaimenee ja häviää mahtavan käsityöflown jyrätessä! Ja sille flowlle ei pärjää minkään sortin liikunnasta poikineet adrenaliinit.

Nuo kun oppisin yhdistämään, molempia sopivassa suhteessa. Siinäpä tavoitetta vuodelle 2014 :) Tuota on ainakin yritettävä. Jos en onnistu, tiedänpähän ainakin, että tämä nykyinen vuorottelutyyli on ominta Yöttöä, enkä yritä sitä muuttaa.
Blogissa saattaapi sitten vilahdella jatkossa myös tätä toista puolta miuta, ehkä treenikin löytää hitusen tavoitteellisuutta, jos sitä ei tee hipihiljaa, salaa vaan ihan piilottelematta. Treenikuviin on vuoren korkuinen kynnys, mutta kirjoteltavaa asiaa on mielen päällä sitten sitäkin enemmän.
Eli kujeet on entiset, näkökulma laajempi. Se kuka ei sitä hyväksy, ei hyväksy minua tällaisena kuin olen ja voi pysyä poissa.

Joulu tuli, oli ja meni. Ja hyvä niin.

Harvinainen joulu, ennenkokematon, ei tietoakaan joulumielestä. Lähestyminen sujui ihan normaalisti, mutta fiilistä ei sitten riittänyt edes aatonaattoon saakka. Poks vaan, tilalla armoton ketutus. Koitin sitten ihan vaan olla, ja pitää suuni kiinni. Joulun iloisin asia oli huomata, että kun miun joulumieli oli hukassa, tuo talon isi-ihminen koitti luoda sitä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tähän asti hiän on ollut se joulun inhoaja, mutta kun jouluhössöttäjä passaili niin hän koki kuitenkin tarvetta luoda sitä jouluista tunnelmaa. Sammutteli valoja, laitteli kynttilöitä ja soitteli joulumusiikkia :)

Lahjapaketit sain onneksi valmiiksi ennen tätä poks-tilannetta.

Oman äidin lahjapakettiin piilotin säärystimet. Niille oli tarvetta ja tilaus. Mukavaa, kun ei tarvinnut miettiä päätä puhki ja tyytyä lahjakorttiin, kun äitille on aina niin vaikea keksiä lahjaa. Ohje Novitan sukkalehdestä, palmikkosukista jätin vain terät pois. Lankana seiskaveikkaa, jota purin lähes valmiista neulepaidasta. Oli ehtinyt muoti muuttua ja paita oli so last season -mallia. Samalla ohjeella tein sukat siskolle pari vuotta sitten. 

Omat paketit olivat urheilupainotteisia, salikorttiin sain puoli vuotta "peliaikaa" ja mies lupaili parisuhteen laatuaikaa crossfit-kurssin muodossa :) Liikunnan riemu onkin ollut hukassa koko syksyn ajan, kun olen ollut vähän väliä kipeänä. Salikorttia olen kuluttanut nyt lomalla jo parina päivänä, joten ehkä se kipinä on sittenkin löytymässä. Alkusyksystä ostetut lenkkaritkin on testaamatta, jokohan tänään kävisin testihölkällä. 

Joulu taitaa saada lähtöpassit ihan pian, raikkaat kevätverhot ikkunaan ja punainen sisustus varaston perukoille yhdeksitoista kuukaudeksi. Tai jos sitä lasten takia viruttelis tuota vaihtoa vielä pari päivää... Kuusikin on oikein nätti, eikä varise. 

Luukut... edellisten ja seuraavien väliltä :)

Sama meininki jatkuu, eli raportointi täällä verkossa on heikonlaista.

Flunssahel...tti osa II piinasi allekirjoittanutta tämän viikon oikein kunnolla. Kaksi päivää ryin, köhin, pihisin, mörisin ja yökin koululla. Tohtori määräsi huilaamaan ja olo onkin nyt jo moninverroin parempi, vaikka ääntä ei hetkittäin ole vieläkään. 

Aloitin taas sen miljoonannen kerran sen terveellisemmän elämän. Koitin miettiä, mitä olen tehnyt tänä syksynä toisin? Mitkä asiat ovat muuttuneet verrattuna kahteen edelliseen talveen, jolloin en ole ollut kipeänä.

Päätin, että auto saa luvan huilailla tallissa ja potkuri on palautettava ykköskulkuvälineeksi. Ulkoilua on muutenkin mahdutettava päiviin vaikka mikä olis, se on unohtunut kaikessa kiireessä tänä syksynä.

Tyrnimehu, kalanmaksaöljy ja kaikin puolin terveellinen ruokavalio ovat myös kikkoja, joilla aion tämän taudin nitistää ja mikä tärkeintä: estän uusia flunssia tulemasta. Päätin myös jo edellisen flunssapainajaisen aikaan, että kuljetan töissä mukana omia eväitä. Huomasin nimittäin, että kaksi edellistä talvea söin töissä omia eväitä ja olin terve. Tämän syksyn olen laistanut ja pistellyt työpaikan ruokaa... Mene ja tiedä onko asioilla yhteyttä, mutta kokeilenpa ainakin. Kiukutti nimittäin aika lailla, kun en ollut jaksanut evässalaattia väsätä ja listassa luki makkarapata ja suolakurkut. Missä se salaatti? Tuoreet ainekset? Proteiini? Liha? Kala? Tai edes kana? Sitäkin joutuu selittelemään, miksi sinulla on omat eväät? Ootko muka joku kasvissyöjä? Laihdutatko? Juu en ole, enkä laihduta. Sehän ei ole keneltäkään pois, jos hoidan ruokailuvalvonnat ja syön evääni välitunnilla.

Kotoinen ruokavalio on jo valmiiksi kunnossa, jos pitsaperjantaita ja karkkipäivää silloin tällöin ei lasketa ;) 

Ja kaikki hyvinvointihan lähtee jaloista, sanovat kaikki jalkahoitajat ;) Illalla tein Tee se itse -jalkahoidon: jalkakylpy, kovettumien poisto, kynsien siistiminen ja uusi pinkki lakka. Nukkumaan ruvetessa vielä kunnon rasvaus ja villasukat. Jään odottelemaan niitä positiivisia vaikutuksia.

Entäs se oman mielen hyvinvointi? Jokaisella meillä on omat juttumme, mitkä tuovat hyvää mieltä ja onnellisuutta. Minun keinojani ovat urheilu, käsityöt ja perheen yhteinen aika & puuhastelu. Urheilu on ollut kiellossa ja se tuntuu kurjalta, mutta jospa se tästä pikkuhiljaa. Pari hidastempoista kävelylenkkiä on nyt alla ja hyvältä tuntuu. Ehkä ensi viikolla suksille? Toivottavasti :)

Äänettömyys, kuumeilu ja karmea köhä eivät onneksi ole estäneet käsitöiden tekemistä. Joulupaketteihin olen ommellut ja neulonut juttuja, jotka tekisi mieli esitellä täälläkin. Mutta koitan malttaa, josko sitten aaton jälkeen. Eilinen päivä hurahti pitkälle ennen kuin ehdin vaihtamaan yöpuvun päivävaatteisiin. Tuli nimittäin semmonen neuleflow, etten ehtinyt syömäänkään ennen kuin sain yhden sukan valmiiksi. Lapset ruokin toki välillä :) Ohje oli Kotoliving-lehdestä, joka on pyörinyt koko syksyn pöydillä odottaen sopivaa hetkeä. Luvassa on nappisukat kasvivärjätyistä langoista, kuvailen kunhan valmistuvat :) Ja mikä ihana tunne se onkaan, kun saa tehdä jotakin tuommoista siten, että ajantaju katoaa. 

Sitten se perheen yhteinen aika: kovin on harvinaista herkkua. Joululomalla luvassa on yhteistä ulkoilua, mäenlaskua, hiihtelyä ja luistelua ja uusi POJAT MÄÄRÄÄ -päivä. Isi-ihminenkin uhosi pitävänsä lomaa ja pelit jäävät onneksi joulutauolle tänään. Nyt olemme tyytyneet viettämään sitä laatuaikaa kolmestaan poikien kanssa piirrellen, askarrellen, pelaillen, elokuvia katsellen, jutustellen ja ihan vaan yhdessä öllötellen. 

Monet joulukalenteripuuhat ovat olleet juuri tällaisia juttuja, esimerkiksi piparin paistoa, piparitalon suunnittelua, valmistusta ja koristelua. Kiireisimpinä arkipäivinä pussukoista löytyi joulutikkarit perjantain karkkipäivälle, puuleimasimia ja muita askartelutarvikkeita. Eilen teimme Rocky Roadia kahdesta eri suklaasta, suolapähkinöistä, vaahtokarkeista ja rusinoista. Yllättäen tämä oli tuon isi-ihmisen suosikkia. Oma karkkipäivä on vasta ensi lauantaina, pitää varmaan piilotella palanen jemmaan.

Piparkakkutalojen koristelu jäi aika vähäiseksi, kun telkkarista tuli uusi lastenlauluohjelma Kuperseikkailu, joka oli niin ihana, että sitä piti tuijotella sohvalla melkein hengittämättä. Mutta panostetaan siihen koristeluun sitten lähempänä joulua, jonakin semmoisena hetkenä, kun aika ei tunnu kuluvan millään ;)

Leppoisaa joulun odotusta, palaillaan kunhan jouvetaan!