Flunssahel...tti osa II piinasi allekirjoittanutta tämän viikon oikein kunnolla. Kaksi päivää ryin, köhin, pihisin, mörisin ja yökin koululla. Tohtori määräsi huilaamaan ja olo onkin nyt jo moninverroin parempi, vaikka ääntä ei hetkittäin ole vieläkään.
Aloitin taas sen miljoonannen kerran sen terveellisemmän elämän. Koitin miettiä, mitä olen tehnyt tänä syksynä toisin? Mitkä asiat ovat muuttuneet verrattuna kahteen edelliseen talveen, jolloin en ole ollut kipeänä.
Päätin, että auto saa luvan huilailla tallissa ja potkuri on palautettava ykköskulkuvälineeksi. Ulkoilua on muutenkin mahdutettava päiviin vaikka mikä olis, se on unohtunut kaikessa kiireessä tänä syksynä.
Tyrnimehu, kalanmaksaöljy ja kaikin puolin terveellinen ruokavalio ovat myös kikkoja, joilla aion tämän taudin nitistää ja mikä tärkeintä: estän uusia flunssia tulemasta. Päätin myös jo edellisen flunssapainajaisen aikaan, että kuljetan töissä mukana omia eväitä. Huomasin nimittäin, että kaksi edellistä talvea söin töissä omia eväitä ja olin terve. Tämän syksyn olen laistanut ja pistellyt työpaikan ruokaa... Mene ja tiedä onko asioilla yhteyttä, mutta kokeilenpa ainakin. Kiukutti nimittäin aika lailla, kun en ollut jaksanut evässalaattia väsätä ja listassa luki makkarapata ja suolakurkut. Missä se salaatti? Tuoreet ainekset? Proteiini? Liha? Kala? Tai edes kana? Sitäkin joutuu selittelemään, miksi sinulla on omat eväät? Ootko muka joku kasvissyöjä? Laihdutatko? Juu en ole, enkä laihduta. Sehän ei ole keneltäkään pois, jos hoidan ruokailuvalvonnat ja syön evääni välitunnilla.
Kotoinen ruokavalio on jo valmiiksi kunnossa, jos pitsaperjantaita ja karkkipäivää silloin tällöin ei lasketa ;)
Ja kaikki hyvinvointihan lähtee jaloista, sanovat kaikki jalkahoitajat ;) Illalla tein Tee se itse -jalkahoidon: jalkakylpy, kovettumien poisto, kynsien siistiminen ja uusi pinkki lakka. Nukkumaan ruvetessa vielä kunnon rasvaus ja villasukat. Jään odottelemaan niitä positiivisia vaikutuksia.
Entäs se oman mielen hyvinvointi? Jokaisella meillä on omat juttumme, mitkä tuovat hyvää mieltä ja onnellisuutta. Minun keinojani ovat urheilu, käsityöt ja perheen yhteinen aika & puuhastelu. Urheilu on ollut kiellossa ja se tuntuu kurjalta, mutta jospa se tästä pikkuhiljaa. Pari hidastempoista kävelylenkkiä on nyt alla ja hyvältä tuntuu. Ehkä ensi viikolla suksille? Toivottavasti :)
Äänettömyys, kuumeilu ja karmea köhä eivät onneksi ole estäneet käsitöiden tekemistä. Joulupaketteihin olen ommellut ja neulonut juttuja, jotka tekisi mieli esitellä täälläkin. Mutta koitan malttaa, josko sitten aaton jälkeen. Eilinen päivä hurahti pitkälle ennen kuin ehdin vaihtamaan yöpuvun päivävaatteisiin. Tuli nimittäin semmonen neuleflow, etten ehtinyt syömäänkään ennen kuin sain yhden sukan valmiiksi. Lapset ruokin toki välillä :) Ohje oli Kotoliving-lehdestä, joka on pyörinyt koko syksyn pöydillä odottaen sopivaa hetkeä. Luvassa on nappisukat kasvivärjätyistä langoista, kuvailen kunhan valmistuvat :) Ja mikä ihana tunne se onkaan, kun saa tehdä jotakin tuommoista siten, että ajantaju katoaa.
Sitten se perheen yhteinen aika: kovin on harvinaista herkkua. Joululomalla luvassa on yhteistä ulkoilua, mäenlaskua, hiihtelyä ja luistelua ja uusi POJAT MÄÄRÄÄ -päivä. Isi-ihminenkin uhosi pitävänsä lomaa ja pelit jäävät onneksi joulutauolle tänään. Nyt olemme tyytyneet viettämään sitä laatuaikaa kolmestaan poikien kanssa piirrellen, askarrellen, pelaillen, elokuvia katsellen, jutustellen ja ihan vaan yhdessä öllötellen.
Monet joulukalenteripuuhat ovat olleet juuri tällaisia juttuja, esimerkiksi piparin paistoa, piparitalon suunnittelua, valmistusta ja koristelua. Kiireisimpinä arkipäivinä pussukoista löytyi joulutikkarit perjantain karkkipäivälle, puuleimasimia ja muita askartelutarvikkeita. Eilen teimme Rocky Roadia kahdesta eri suklaasta, suolapähkinöistä, vaahtokarkeista ja rusinoista. Yllättäen tämä oli tuon isi-ihmisen suosikkia. Oma karkkipäivä on vasta ensi lauantaina, pitää varmaan piilotella palanen jemmaan.
Piparkakkutalojen koristelu jäi aika vähäiseksi, kun telkkarista tuli uusi lastenlauluohjelma Kuperseikkailu, joka oli niin ihana, että sitä piti tuijotella sohvalla melkein hengittämättä. Mutta panostetaan siihen koristeluun sitten lähempänä joulua, jonakin semmoisena hetkenä, kun aika ei tunnu kuluvan millään ;)
Leppoisaa joulun odotusta, palaillaan kunhan jouvetaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti