Ei tervettä päivää nää... ;)

Uusi kierros vatsatautia puolessa välissä, aikuisilla mahat ruikulilla. Tai siis aikuiset... tuli taas tällä viikolla osoitettua, että täällä ei asu kuin yksi aikuinen. Sattuipa noin 25 vuotta sitten, että yksi tytön tyllerö nielaisi kokeilumielessä Mignon-munan kuoren murusen. Sitten iski hätä ja pelko, miten sen saisi pois mahasta?! Puhkooko se mahan? Kuolenko minä? Tyttö ravasi hädissään vessassa, pelkäsi niin ettei voinut rauhoittua. Viimein äiti sai tytön tunnustamaan ja juttelemalla rauhoittumaan. Lähes sama juttu nyt 25 vuoden päästä. Nyt melkolailla vastaava asia meni onneksi nauruksi jo saman tien. Mahatauti on peräisin miehen työmatkalta, Antti on kärvistellyt taudissa koko viikon, mie aloitin viime yönä. Toivotaan, että pojat säästyisivät tauditta.
Säästymisestä ja suojeluksesta puheenollen (tosi ilmeinen aasinsilta) väsäsin viime kesänä tämmöisen taulun makarin seinälle. Kehykset kirpparilta, tausta tapettia. Hauenkoukkusiimasta pyykkinaru ja narulle pienillä pyykkipojilla enkelin siivet, taulua varten neulottu pikkumekko ja Antin kihlasormus sädekehäksi. Ostettiin Antillekin vihkisormus, joten tuo kihlasormus on vain pyöriskellyt laatikoissa vailla "työtä". Tekisi mieli vielä kirjoittaa taulun reunaan taulun nimi, joka voisi olla vaikka Saunapäivä tai Kylpypäivä.

Raparistot

Tuntuu, että tänä keväänä rapakelit on aika nopeasti ohi pihoilla ja teillä. Toivon ainakin niin. Auraamattomilla alueilla saattaa olla sitten ihan toisenlaiset tulvat luvassa. Vähän yli viikko sitten ajelin täysiään vielä potkurilla ja nyt tiet ovat pääosin jo kuivat.
Voi ihme sitä riemua, kun lapset löytävät lätäköitä. Ajatelkaas niitä lapsiraukkoja, jotka on puettu tällä kelillä muihin kuin kuravaatteisiin: "älä mene sinne, älä tee sitä, kierrä tuo vesilätäkkö, älä kävele siihen veteen...". Miulla ei riitä intoa siihen jatkuvaan vesileikeistä kieltämiseen. Kiellän ja komennan niin monesta muusta asiasta, että riemuitkoot keväästä ja lätäköistä täysin rinnoin. Sen verran on sovittu, että lätäköissä ei uida eikä istuta ja toisten päälle ei räiskitä vettä.
Siitä lähtien, kun ulkoilu on on ollut muuta kuin rattaissa nukkumista, pojilla on ollut kurakeleillä käytössä Elloksen fleecevuorisia kumipukuja. Ensin haalareina ja nyt isompana housut ja takit. Juuri ja juuri kestävät kahden viikarin käytön, Juholla alkoi edellinen puku vuotaa takapuolen kohdalta. Oli ilmeisesti kulunut mäenlaskussa ohueksi. Näkyviä reikiä olen paikaillut liimattavilla paikoilla, ja sillä tavalla jatkanut pukujen käyttöikää. Myös kengän alle tulevia kuminauhoja joutuu uusimaan vähän väliä.
Aurinkoa täällä jo kaipaillaan. Taimet kurottelevat honteloina ja valkoisina kohti valoa ja harmaus uhkaa tarttua mielialaankin. Onneksi nämä pienet miehet saavat jutuillaan suupielet väkisinkin ylöspäin. Esimerkiksi tänä aamuna Lauri oli ratkaissut yhden mysteerin:
"Äiti, mie tiijän miten ne pääsiäistiput munii niitä suklaamunia."
"No?"
"Sillä aikaa, kun myö ei huomata, työ laitatte ne munat pääsiäisruohoon."
"Mistä sie sen keksit?"
"Nukkumatti kertoi sen miulle, kun mie nukuin" :)

Vanhoista ikkunoista tuunattua

Vessaremonttien yhteydessä kiertelin kaikki Joensuun kaluste- ja sisustusliikkeet ja etsin mieleisiä peilejä. Ei löytynyt sopivia. Kaikenmaailman kultakehyksiä ja muovireunuksisia olisi ollut tarjolla, liian suuria tai sitten liian pieniä mutta ei yhtään mieleisiä. Päätin sitten tuunata peilit ukin tekemistä ikkunoista. Toinen ikkunanpoka oli ihanasti harmaantunut, sopi hyvin altaan ja kaappien välitilan tapettiin ihan tuollaisenaan. Pienemmän vessan peilin kehykset maalasin ohennetulla valkoisella maalilla.


Ensimmäiseksi raahasin ikkunat iskän ja äidin luota tänne meille. Pesin ja putsasin ne. Varovasti irrottelin vanhan lasin, toisesta lasi oli rikkoutunut jo säilytyksessä. Tässä vaiheessa maalasin toisen valkoisella. Ostin lasiliikkeestä sopivan kokoiset peilit ja asensin ne listojen avulla paikoilleen. Takapuolelle ruuvasin kaksi silmukkaruuvia, joiden väliin pingotin vahvaa rautalankaa ripustusta varten.
Eipä ukki varmasti aavistanut, että hänen tekemänsä navetan ikkunat palvelisivat myöhemmin peilin kehyksinä :)

Pääsiäiskoriste

Pääsiäistä pukkaa :) Kerättiin poikien kanssa leikkikentällä käydessä maahan tippuneita risuja, ja viikon ajan ne lojottivat oven vieressä pihalla. Mahtoi siinä jokainen kävijä ihmetellä, että miksi ihmeessä sisääntulon vierusta on kuin komposti, tai ainakin melkein. Nyt ne sitten jalostettiin eteenpäin pääsiäiskranssiksi. Tein ympyrän vahvemmasta rautalangasta ja kiinnitin ohuemmalla risunippuja siihen. Kiinnitettiin hökötys ruokapöydän päällä olevaan lamppuun ja pojat koristelivat komeuden Tiimarin puumunilla. Kuva on kovin pimeä, koska sadepilvet pimensivät eilisen päivän.
Auringonvaloa alkaa olla jo ikävä.
Ruokakaupasta ostin kevään ensimmäiset pikkunarsissit, eli pääsiäinen lähestyy ihan selvästi :)

Työhuone nyt

Nykyinen työhuone näyttää nyt tältä. Ylempi kuva on ovelta kuvattu ja alempi ovelle päin. Paneeleiden ja kaapistojen takaa löytyi aurinkoista keltaista seinäpintaa.
Meinaa välillä usko loppua tämän projektini suhteen. Sitä on niin sormille lyöty, kun se itsensä toteuttamisen paikka on pakattuna pahvilaatikoihin, nyyh. Ja valmistumisesta ei ole aavistustakaan. Hetikaikkimulletässäjanyt-ihminen minussa itkee leviävää remonttia. Se toinen ihmistyyppi, (jota minussa onneksi myös on) se joka jaksaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, ottaa onneksi vallan aika ajoin. Koittaa muistuttaa, että loppujen lopuksi tässä säästetään... kun talon lämpöeristystä parannetaan. Samalla saadaan vierashuone, jota ei tarvitse hävetä. Ja kaiken huipuksi se valoisa ja tilava työhuone, josta olen aina unelmoinut.

Tietääpähän sitten, mitä seinät ovat "syöneet", kun ne itse purkaa alkutekijöihinsä ja kasaa uudelleen oikein, tai siis nykyisten rakennusmääräysten mukaisesti. Nekin saattavat tuntua 50 vuoden päästä "vääriltä", niinkuin nuo talon rakennusaikaiset nyt. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy seinässä aukko, johon oli upotettu mikroaaltouuni. Mikron takapuoli oli siis työhuoneeseen päin.
Kätevää, eikö totta? Tottakai mikro saunan pukuhuoneessa! :)

Taiteilijaelämää

Mielenkiintoista asua samassa taloudessa tuottoisien taiteilijoiden kanssa. Valitettavasti tuottoisuus ei tarkoita tässä tapauksessa rahaa vaan sitä, että taideteoksia syntyy kuin liukuhihnalta. Vesiväritöitä on kuivumassa ruokapöydällä, niin ettei pöydän pintaa näy. Sitten kun pöytä täyttyy, otetaan lattiapinta-ala käyttöön. Töitä tutkiskellessa huomaan, että työt ovatkin pääasiassa yhden taiteilijan käsialaa. Toinen taiteilija onkin insinööri, keskittyy mustekynien ja kaikkien mahdollisten teknisten välineiden purkamiseen ja uudelleen kokoamiseen. Tämä taiteilijainsinööri keskittyy tekemään harvinaisia, uniikkeja maalauksia, tai ehkä ne ovat teknisiä piirustuksia. Esimerkiksi kesämökkiä piirettäessä hän päätti tehdä saaren ja mökin pohjapiirustuksen.
Ihmeellistä, samoista aineksista tehtyjä lapsia, samoilla virikkeillä kasvatettuja ja niin silti niin ihanan erilaisia.

Tuottoisa taiteilija aloitti uransa tämän kuvan taideteoksilla. Taitaa olla semmoinen JÄLKEEN-kuva kyseessä, koska käsissä ja ympäristössä ei näy merkkiäkään sormiväreistä. Minulla on muistikuva, että ihan nuin siististi homma ei sujunut :)

Tildaporo

Samat kujeet täällä edelleen, ei uusia inspiraatioita ilmassa. Pakkaillessa tuli vastaan tämä Tildaporo, jonka tein pari vuotta sitten. Ohjeen poimin Tone Finnangerin Tilda-aiheisesta joulukirjasta, nimeä en muista ja en jaksa tarkistaa, koska kirja on pakattuna johonkin pahvilaatikoista. Vanhojen puuhenkareiden käyttö kiikkujalaksina oli ihana idea.



Tiesittekö muuten, että sokerista voi tulla krapula. Mie tiedän.