Virkattu pöllökotelo puhelimelle

Kehityksen jarru joutui antamaan periksi ja hommaamaan kosketusnäyttöpuhelimen. Vanha puhelin mureni palasiksi ja oli pakko hankkia uusi. Olin virutellut uuden puhelimen ostamista jo vaikka kuinka kauan, korjannut vanhaa palvelijaa liimalla ja teipillä, vaan nyt syksyllä se sanoi sopimuksen lopullisesti irti, nyyh. Reilu vuosi sitten iskä lahjoitti minulle kosketusnäyttöpuhelimen, kun oli sen jonakin kytkykauppana saanut, mutta ei halunnut itse opetella sitä käyttämään. Jonkun viikon telusin sen kanssa ja totesin, että en oppinut käyttämään sitä. Puhelut menivät pitoon... siis jos onnistuin vastaamaan ensin niihin, viestit karkasivat keskeneräisinä ja kuvaviestejä en oppinut lähettämään ollenkaan, nettisurffailua en uskaltanut edes kokeilla XD Totesin, että ei oo miun juttu ja lahjoitin puhelimen eteenpäin, siskolle, joka tunnetusti on paremmin perillä kaikesta nykytekniikasta.

Uusi puhelin on nyt varustettu kaikilla herkuilla, kosketusnäytöllä, navigaattorilla ja ties millä. Ja pakon edessä olen sitä opetellut käyttämäänkin. Mietiskelin tuossa päivänä muutamana, jotta mitenkähän se tuommonen isolla näytöllä varustettu puhelin mahtaa pakkasella pelittää? Piti samantien alkaa väsäämään sille lämmintä koteloa. Matskuna käytin taas niitä tutkaimia, (eli langanpätkiä, jotka jäävät yli, kun kudonnaista ei voi kutoa aivan loimen loppuun asti) sekä muita puuvillalangan jämiä. Samoja oransseja lankoja olen koittanut hävittää tällä ja tällä tavalla aiemmin.

Varpaisiin kirjoin vielä kynnet tuon kuvan ottamisen jälkeen.