Joulu tuli ja meni. Saako jo vaihtaa kevätverhot? :)Kun sitä aloittaa tuon joulufiilistelyn jo syksyn synkkinä iltoina, niin jouluintoilua ei meinaa riittää enää varsinaiseen jouluun. Onneksi lasten jouluilo on niin tarttuvaa, että äkäampiaisen tuoman jouluangstin saa piilotettua vähäksi aikaa. Parasta joulussa oli perheen yhteinen aika, joka on ollut kortilla tänä syksynä. Seurapelejä ja koko perheen elokuvia. Ja herkuttelua.
Joulupukkikin kävi. Minulla on pieni aavistus, että ensi vuonna kiireinen pukki jättää mahdolliset lahjat eteiseen. Sekin aika on nyt tässä taloudessa ohi. Late ilmoitti, että ihan kuin se joulupukki olisi ollut jotenkin naamioitunut... Koitin vielä harhauttaa, että ehkä pukin nenä oli rupinen ja se piti piilottaa muovinenän alle, jotteivät lapset säikähtäisi. Niinpä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti