keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Käymistilassa

Yrityskoulutus on nyt paketissa, todistukset kourassa. Haikein mielin hyvästelin ihmiset, jotka olivat parin kuukauden ajan syy, jonka takia jaksoin mennä kurssille. Ilman heitä olisin heittänyt pyyhkeen kehään jo parissa viikossa. Mutta tiedänpähän nyt, mitä tarkoittaa työllistymiskoulutus.
Täällä muistellaan taas tätä tavallista elämää, johon ei liity opiskelu. Tai oikeastaan liittyy, koska pehmeän laskun takasivat pari sijaisuuspäivää heti kurssin päätyttyä: pulpetista open pöydän ääreen. Tänään sitten taas oikeasti työttömänä. Suunnitelmissa on aloitella isompia ompeluhommia, ehkä jopa myytäväksi asti. Mutta ei tänään, eikä huomenna. Nyt on sen OMAN AJAN vuoro. OMAA AIKAA ei nyt tuhlata siivoukseen, eikä mihinkään vastenmieliseen, vaan tarkoitukseni on vain olla ja nauttia. Nyt teen mitä haluan tai olen tekemättä, jos siltä tuntuu. Toteutan arjen keskelle hukkuneita pieniä unelmiani.
Yksi unelma minulla on ollut jo vuosia: haluaisin oppia tekemään hyvää ruisleipää. Viikonloppuna sain opastusta asiaan ihan kädestä pitäen. Kirjoitin ohjeen tarkasti ylös ja nyt on aika kokeilla onnistuuko leivänteko ilman konsulttia. Jos en huomenna kerro tuloksia, meillä on kompostissa epäonnistunutta taikinaa tai palaneita ruisleipiä :)

2 kommenttia:

Larppa Aliisa kirjoitti...

tai et ehdi koneelle mussutukseltasi:D

Salla kirjoitti...

Nautiskelehan kunnolla! Oma ruisleipä kuulostaa ihanalle!!