"Tahranpoistoa"

Korjattavien vaatteiden pino kasvoi kesällä taas ärsyttävän isoksi kasaksi. Jostakin kulmasta olis aloitettava ja päädyin näihin lempipaitoihin, joissa on molemmissa ikitahrat mahan kohdalla. Juhiksella jotakin punaista ja Latella varmaan voikukkaa. Suunnitelmana oli piilottaa läikät aplikaatioiden alle, mutta tulin toisiin aatoksiin...
... Virkkuukoukulta on valmistumassa ihana Möökö-neule Ruttunuttu-blogin ohjeita soveltaen kummipojalle. Miusta tosin virkkuu ei ole neule, vaan neule voi olla vain neule. Nimim. viilaaja.
Niin tuolta sain inspiksen harjoitella möököä hiukan ensin tuohon Laten puseroon. Voikukkarinkula jäi möökön kantapään alle ja entinen lempipaita on taas käytössä ja astetta mieleisempi, mikäli arvoasteikossa olis vielä nousuvaraa :)

Juhis ilmoitti, että hän se ei mitään möököä sitten ota, vaan kameleontin.
No

täältä

tarvii varmaan muistella mallia tai koittaa ylipuhua pikkuherraa johonkin vähän yksinkertaisempaan virkkuuseen, äiskän motivaatio marjastuksen ohella ei meinaa riittää kovin monimutkaisiin kuvioihin :)

Keskiaikajuhlat

Viime viikonloppuna saimme kutsun keskiaikajuhlille. Ensikertalaisina emme oikein osanneet pukeutua asianmukaisesti, mutta onneksi Arvoisa Isäntäpari oli tähän varautunut ja saimme lainaksi ajanmukaiset kostyymit.
Pojille kutsujen emäntä oli varannut narrihatut, jotka ensiarastelun jälkeen inspiroivat narrit huimiin esityksiin :D
Sää oli aurinkoinen ja lämmin, samoin tunnelma näissä mahtavissa puutarhajuhlissa. Erään sotaretkien köyhdyttämän sotilaan puheissa oli häivähdys myös pimeää keskiaikaa :)
Ohjelman suunnitteluun ja valmisteluun oli paneuduttu huolella ja yksityiskohdat viimeisen päälle hiottu, keskiaikainen musiikki puutarhassa tuntui luissa ja ytimissä. Ruoka oli keskiaikaista (herkullista!), samoin juomat ja pikkunaposteltavat. Astiat savisia, ruokailuvälineenä puulusikat. Mahtavan elämyksellistä!
Voi kunpa sitä saisi itsensä motivoitua puutarhajuhlien järjestämiseen, niin uskomattoman ihanaa meillä oli. Kiitos!

Pienille kummitytöille ja vähän -tädillekin

Kerrankin ajoissa: kummityttöjen lahjat hankittuna! Vanhemmalle kaksivuotislahjaksi Tähkäpää ja pienelle ristiäislahjaksi Belle.
Mekkotehdas-blogista hokasin nämä ihanuudet ja tilaus lähti samantien. Saattaa käydä niin, että jatkossa kummitäti hurauttaa mekon jos toisenkin näille prinsessoille eli lähivuosien synttäri- ja joululahjat tiedetään :)

No mitenkäs se kummitäti voi ommella ja neuloa sopivia kolttuja, jos tädillä ei ole omaa nukkea? Siksipä tädillekin piti tilata oma mallinukke :D

Ensim- mäiset mekko- kokei- lut huraut- telin viime yönä omas- ta vanhas- ta hamees- ta, jonka päälli- kangas oli kutistunut vuorta pienemmäksi. Mallina Mekkotehtaan Orelmaa mukaillen tehty oma sovellus, joka suljetaan tarranauhalla takasaumasta.

Saariseikkailun satoa

Kaksi edellistä kesää seikkailin saarta ristiin rastiin löytääkseni kanttarelleja. Pari paikkaa onnistuin kuivina kesinä löytämään ja muutamat pienet nahistuneet sienet sain pannulle asti.

Runsaiden sateiden ansiosta sieniä on tänä kesänä alkanut putkahdella joka puolelle saarta. Pieni lovi apajaan tuli, kun kasvattelin yhden paikan sieniä liian kauan: Varikset korjasivat sadon ennen meikeläistä. Pieniksi kuutioiksi olivat sienet silpunneet ja nauroivat räkäisesti puussa rikokselleen. Silloin Luonnonystävä minussa katosi jonnekin syvälle hetkiseksi ja linnut meinasivat tulla kivitetyiksi samantien... koska en omista minkäänlaisia aseita :D

Minilomaterkkuja!

Saaren pienin kalamies

Juhis on tänä kesänä löytänyt kalastuksen. Pienellä miehellä riittää intoa niin pohjaongintaan, mato-ongelle, virvelöintiin kuin uisteluunkin. Siimaa ja matoja kuluu, eivätkä uistinten leukaläpätkään ole enää turvassa rasakan kalastajan ahertaessa vesillä.
Ahti on ollut hieman puolueellinen jaellessaan saalista ja Juhis siitä syystä yhtä hymyä. "Löytäjä saa pitää, muut ei saa mitään!" lallatteli hän saadessaan hauen uistelemalla. Ja sekös isoveikkaa kyrsii, piti oikein tyrkätä tuo irvistelevä tuurihaukka penkiltä veneen pohjalle.
Ja sitten taas kasvatuskeskustellaan...

Mansikkafanit

Minulla oli viime viikon loppupuolella positiivinen ongelma: kesämökin kaasujääkaapin pakastelokeroon ei mahtunut kuin pari litraa metsämansikoita! Joten niitä syötiin sitten ihan talkoilla, koska eihän niitä voinut mitenkään jättää sinne saareen happanemaan.
Olen aina pitänyt marjojen keräämisestä (ja syömisestä) ja huomasin, että samaa vimmaa olen saanut iskostettua tuohon senioriin. Kyselin Latea kaveriksi saarikierrokselle ja otettiin varuilta parit emalimukit mukaan. Lähtiessä poika huokaili, että "Äiti, mie oon nyt ihan täynnä nuita mansikoita ja mustikoita. En jaksa kerätä enkä syyvä ennää yhttään lissää."

Sanoin, että no retkeillään ihan vaan huvikseen sitten, keräämättä mitään. Vaan kuinkas sitten kävikään, kun tupsahdettiin keskelle uutta mansikkaparatiisia... "Ei oo totta!! Miten mahottomia möllyköitä!!" Ja pian oli molemmilla mukit täynnä metsämansikoita.
Niitä sitten popsittiin pullan päällä iltapalalla ja nimppareiden kunniaksi metsämansikkakakkuna.
Enpä ole ennen semmosta päässyt tekemään.
Mansikkateema jatkui myös ompeluksissa, kun edellisen viikon sateiden aikaan sain ommeltua nuo mansikkaiset kateliinat ulkopöydälle. Samaa mansikkaista kuosia olevat tuolien pehmusteet hankin jo vuosi sitten.

Nyt passais lämpöisten kelien tulla, olen valmis herkuttelemaan ulkona :D