Nukkekotia osa 2/10

Laatoitushommia ja tapetointia, vesieristystä, putkimiehen töitä, kalusteiden asennusta, sähkötöitä, kattolampun valmistus ja asennus. Lisäksi parit matot virkaten ja pyyhkeitä mikrokuituluutusta. Omia askarteluja ovat muun muassa pesuvatit, jotka leikkailin Danonino-jugurttipurkkien pohjista. Pyyhekoukut tein vanhoista rintsikoiden hakasista. Lampun varjostin on korvalampun muovinen vaihtopää, mikä lie oikea nimi. Laurin lääkäriltä tinkimä.
Paljon kerkiää, jos mittakaava on riittävän pieni :)

1/10 nukkekodista valmistui!

Tapanani on aloittaa liian isoja ja vaivalloisia käsityöprojekteja. Alkuinnostus nujertuu valtavaksi paisuneen työmäärän alle. Kaikki kyllä valmistuu ajallaan, vuosien marinointi tuottaa tulosta kun pakerran periksi antamatta, ennemmin tai myöhemmin, yleensä myöhemmin.
Nukke- tai nallekotia olen suunnitellut varmaankin kymmenen vuoden ajan. Piirtelin monet talopiirustukset, suunnittelin pohjaratkaisut, askartelin & ostelin huonekaluja, astioita ja jemmailin sopivaa askarteluroipetta laatikkokaupalla. Tulevia asukkaita adoptoin kirpputoreilta. Muutama vuosi sitten rakentelin mansardikattoisen nukkekodin puutyökurssilla sekä virittelin siihen valot. Olisikohan nyt aika sisustaa talo muuttovalmiiksi?
(Liian?) Isotöisten käsityöprojektien myötä olen huomannut, että isolta tuntuva urakka kannattaa aina pilkkoa pienempiin osiin, siispä tehdään valmista huone kerrallaan. Ensimmäiseksi sisustuskohteeksi valitsin lastenhuoneen, tai pentujen huoneen (asukkaathan ovat eläimiä) :)

Kahvikoukussa

Voihan väsymys. Joku viikko sitten hehkutin valoisia aamuja ja heräämisen helppoutta, vaan en hehkuta enää. Kevätväsymystä tai alhaista hemoglobiinia, mitä lie, mutta väsyttää ja nukuttaa mahottoman paljon. Silmät eivät aukene ilman kahvia. Ja sehän tarkoittaa, että iltapäiväväsymystä vastaan on taas varauduttava uudella kahvikierroksella. Sitä on järkännyt itselleen riippuvuuden.
Riippuvuudesta juolahti mieleen sokeririippuvuus. Karkkilakkoni on kestänyt 3 kokonaista kuukautta, ja edelleen mietin moisen lakon mielekkyyttä. Olen kuullut, että kunhan alusta pääsee yli, niin karkinhimo laantuu. Ei tee edes mieli. No milloin se semmoinen aika koittaa? Puolen vuoden päästäkö? Suklaa auttaisi varmasti tähänkin väsymykseen...

Siivousinspistä nostattamaan...

Kevätsiivous olisi paikallaan. Vaatekaapit pitäisi käydä läpi, samoin salakavalasti laajeneva leluarmeija. Luvassa salamurhia ehkä jopa joukkotuhoa.

Jos tarpeeksi innostuisi, niin ottaisi kirpparipöydän ja raivaisi nurkkia oikein urakalla. Mutta tämä kevätsiivousinto ei ole vielä noussut. Etsin inspistä Tokmannilta, uusista mikrokuituliinoista ja kevätkukkasista. En vielä löytänyt etsimääni, mutta löysin paljon muuta mukavaa kuten Kultakeramiikan mansikka-piirakkavuokan ja ihania peltilaatikoita muroille ;)

Kameleonttitakki

Juhiksen tilaama kameleonttitakki on nyt valmis! Lankana seiskaveikan vihreitä jämiä ja yksi kerä karkkiväristä raitalankaa. Päärmeet ja kaulukset tennesseen loppuja, jotteivät kutittaisi. Ja kameleontti jotain merseroimatonta puuvillaa. Takin neuloin Ravelrystä ostamallani Pikkuveli-takin ohjeella, I-cord nappilistat korvasin parilla kerroksella kiinteitä silmukoita (vetskarin ompelin kiinni näihin reunuksiin). Liskon virkkasin omasta päästä.

Jokohan viimein valmistui neule, josta pikkuherrakin tykkäisi? Aiemmat äiti-ihmisen rakkaudella väsäämät koltut on tuomittu suoralta kädeltä pahimmanlaatuisiksi kidutusvempeleiksi, kutittavat ja kiristävät ja hiostavat ja ovat rumia kuin k...kka. Nyt on herra itse valinnut värit ja aikuiseen makuun yliampuvat raidat + kuvioinnit :) Laittelen isompaa kuvaa, jahka saan neuleen omistajansa päälle ja valoisaan aikaan valokuvattua.

Miun omat kangaspuut

Haaveilin pienenä tyttönä pöytäkangaspuista. Sellaisista lasten leikkikangaspuista, joilla olisi voinut paukutella pieniä mattoja nukkekotiin. Serkun puita sain lainata parin maton verran, ja siihen se kutomisinto silloin hyytyikin. Opiskeluaikaan innostus heräili uudelleen ja opin kutomaan muutakin kuin mattoja. Joku vuosi sitten kävimme siskon kanssa opiston kudontapiirissä verestämässä taitoja ja tykkäsin kutomisesta edelleen. Suunnittelin, että kunhan sopiva tarjous tulee vastaan, hankin itselleni kunnolliset vipukangaspuut.
Tänään sitten tuli se päivä, että päätin toteuttaa tämän yhden pienen unelmani. Ostin omat kangaspuut huutokaupasta. Haaveilin kokoavani ne mökille aittaan, kunnes mittailujen jälkeen totesin, että ne mahtuvat työhuoneeseen. Miksi viettäisin aurinkoisen kesän hämärässä aitassa, kun voin kutoa sisätiloissa sateisina, koleina syyspäivinä ja vaikka 30 asteen talvipakkasilla. Ja nauttia kesästä auringossa ja vaikkapa järvellä, ahvenia narraamassa. Hyvä päätös, väittäisin minä.
Ja siellä ne nyt odottavat, kasattuina. Ensi viikon työtilanne näyttää heikolta, mutta jostakin syystä se ei nyt harmita :)

Malttamattomuus

Malttamattomuus kuvaa osuvasti tätä tämänhetkistä mielialaa. Maaliskuun loppupuolta kuljetaan ja kevään ja auringon "jano" on hirmuinen. Olispa jo kevät! Tiedän, että sitten kun se ihana kevät tulee, haluaisin ajan pysähtyvän. Ajattelen aina, että voi kun saisin jotenkin säilöttyä sitä kevätoloa ja -tunnelmaa. Sitä luonnon heräämistä, vaaleaa vihreää ja sirkutusta, sitä mahtavaa iloa ja onnentunnetta, minkä kevät minussa herättää. Sitku nostaa päätään, vaikka koitan muistutella että nytku on tärkeämpää.
Tilasin kasvimaalle viljeltävää ja suunnittelen kasvilavojen istutusjärjestystä. Kylvän tuhkaa kasvimaata peittävälle metriselle hangelle keräämään auringon lämpöä. Koitan ajatuksen voimalla muuttaa lumisateen vesisateeksi ja lähden ostamaan taimimultaa.