Kiharakampaus

Miulla on piikkisuora ja maantienharmaa tukka. Ylikasvanut ja leikkuuta vailla vielä kaiken lisäksi. Kampaajalle en ole uskaltanut mennä, kun joka toinen viikko mielessä pyörii lyhyt polkkatukka, joskus vieläkin lyhempi, ja muulloin haaveilen pitkistä hiuksista. Värikin tekisi terää, mutta kun en osaa sitäkään päättää vielä.
Juhlia varten tälläydyin pitkästä aikaa oikein kiharoilla. Levitin märkiin hiuksiin muotovaahtoa, pyörittelin marketin vaahtomuovipötkylöihin ja annoin kuivua. Hiusten kuivuttua en harjannut kiharoita auki, vaan asettelin sykeröt nipsuilla ylös.
Ja teeseitsejuhlakampaus oli valmis ja hetken ajan olo oli kuin rinsessalla :) .
Tätä pitäisi harrastaa useammin.

Synttärit

Päivälleen viisi vuotta sitten olin noin puolitoista kertaa isompi, jännittynyt ja malttamaton uuden kokemuksen edessä. Oli Laurin laskettu syntymäpäivä. Yksi yö oli vielä "nukuttava", ja sitten vappuaattoiltana syntyi perheeseemme terve poikavauva. Viisi vuotta olen nyt harjoitellut äitinä olemista, ja koko ajan kohtaan uusia haasteita. Kokemukseni mukaan äidin tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ei muuten toimisi kovinkaan monessa työpaikassa, ei ainakaan jos mielii leivässä pysyä.
Unelmana olisi siis kasvattaa lapsista itsenäisiä, toiset huomioon ottavia ja onnellisia ihmisiä, yhdessä isin kanssa.
Juhlien tarjottavat sankari suunnitteli ja mietti itse. Toteutuksesta vastasin sitten minä. Taisi olla toinen tekemäni täytekakku koskaan, ensimmäinen onnistunut, joka pöytään kannettiin. Hellapoliisin mustikka-valkosuklaakakku näytti ihanalta, makukin oli ilmeisesti mainio. Minä en siis sortunut vieläkään! Herkutonta huhtikuuta on enää kaksi päivää jäljellä, ja sunnuntaina herkuttelen sitten siitäkin edestä. Maanantaina paluu takaisin ruotuun ja taidanpa taas paneutua tuohon fitfarmin GoFatGo-haasteeseen, en painoa pudottaakseni vaan siksi ettei herkuttelu ryöpsähdä mahdottomaksi. Se toimii :)
Sankari oli iloinen ja onnellinen, sanoi nukkumaan ruvetessa, että "Äiti, nää oli parhaat synttärit ikinä".

Neulemekko kummitytölle

Telkkarinkatsontaneuleena ja automatkoilla valmistui tämä pikkuriikkinen neulemekko kummitytölle. Kyseinen mekko on neljäs, jonka tein tällä ohjeella.
Lankana Novitan Tennessee, koko pienin annetuista ja puikot 3 mm ja 3,5 mm. Lankaa kului noin 150 grammaa.
Alunperin tilasin langan Laurin omenapipoa varten. Tietokoneen näytöllä lanka näytti ja näyttää edelleen aika vahvan punaiselta, jopa oranssilta, mutta luonnossa se on enemmän korallin väristä. Aikalailla tyttömäinen väri, eikä vähääkään omenaa muistuttava. Ei tullut pipo, vaan tuli mekko :)


Koristeeksi virkkasin Tennesseen kolmella säikeellä pienen kukan.
Ohje siihen alla:
Aloitus: Luo 4 ketjusilmukkaa, yhdistä piilosilmukalla renkaaksi.
Krs 1: Tee 3 ketjusilmukkaa, virkkaa renkaaseen 14 pylvästä. Yhdistä piilosilmukalla.
Krs 2: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ensimmäisen pylvään tilalle(4 jos käsialasi on kireää), tee kiinteäsilmukka kolmanteen pylvääseen. Toista lenkit vielä 4 kertaa. Yhdistä piilosilmukalla.
Krs 3: Virkkaa ensimmäiseen lenkkiin *1 kiinteäsilmukka, 1 puolipylväs, 5 pylvästä, 1 puolipylväs, 1 kiinteä silmukka* . Toista ** neljässä muussakin lenkissä. Yhdistä piilosilmukalla, katkaise lanka ja kiinnitä täällä langalla.

Hengari tai henkari

Tämä tyyppi on hengaillut makarin seinällä kohta viiden vuoden ajan. Alla on tavallinen puuhenkari, jonka päälle olen virkannut kiinteillä silmukoilla päällisen. Hengarikoristeelle tein pallomaisen pään, vähän kuonoa, korvat ja tassut. Pumpulia täytteeksi ja silmät & suu kirjomalla.
Siivoillessa alkoi ärsyttämään, kun tyypillä ei ole kunnon kirsua, vaikka on ilmeisesti jonkinlainen nalle-eläin. Otin neulan, langan ja ruskean napin, ompelin paikalleen ja nyt on ilme kohdallaan. Yleensä henkarissa roikkuu Juholle vauvana ostettu pellavainen juhlapuku. Nyt suunnittelin kuvaavani siinä kummitytön neulemekon, siitä tuo viimeistelykipinäkin alunperin lähti. Ja kumpikohan se loppujen lopuksi on, hengari vai henkari? En osannut näköjään päättää.

Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimeksi päällystysblogi, kun kaikki mitä kirjoitan, tuntuu liittyvän esineiden päällystämiseen :)

Sairastuvalta

Nyt se kevätflunssa löysi tiensä tännekin. Juhon kanssa kuumeillaan ja köhitään, Lauri on räkäinen ja isikin valitteli kipeää kurkkuaan. Kevätflunssaa kurjempaa ei ole kuin kesäflunssa. Ja sen kerran kun minulle olisi mukavia töitä tarjolla, joudun perumaan lupauksiani, nyyh. Herkuttelulakkokin ottaa jo pattiin, lohtunamut ja leivonnaiset olisivat niin paikallaan nyt. Mitenkä tästä nyt löytäisi jotakin positiivista? Onnistuisiko jos oikein kovasti yrittäisin...

Miksi on mukavaa sairastaa lentsua tänään?
+ Saadaan Juhon kanssa laatuaikaa, köllöttelyä, elokuvia ja jutustelua
+ Tulee katsottua digiboksin tallennuksia vähemmäksi
+ Enemmän aikaa leipoa synttäriherkkuja Laten synttäreille
+ Kroppa saa kaipaamaansa lepoa, pian se treenikin taas maistuu
+ Mieluummin sairastetaan nyt, kuin sitten mökkikauden alkaessa
+ Onneksi ei ole oksennustauti
+ Flunssa on tässä maailmassa mitätön tauti, perusterveenä ei pitäisi kitistä.

Ja niitä miinuspuoliahan ei ole mikään pakko listata, eikä miettiä. Harmittelu ja murehtiminen ei muuta eikä paranna tilannetta.
Positiivista päivää, sittenkin! :)

Käsityöpaketti

Laurin kanssa kokeiltiin joku kuukausi sitten vohvelipujotusta. Ei riittänyt vielä sinnikkyys, eikä pikkutarkka käsityö voinut vähempää kiinnostaa. Nyt olisi lähdössä samanikäiselle tyttölapselle lahjaksi päärmättyjä vohvelipyyhkeitä, neuloja, lankaa ja ompelulaatikko. Ja samaan pakettiin yksityisopetusta tarvittaessa :)
Hyvää syntymäpäivää M!
Netti on muuten pullollaan ohjeita ja ideoita tuohonkin käsityötekniikkaan. Enää ei tarvitse suunnata kirjastoon tai kirjakauppaan, niin kuin silloin kun itse vohvelipujotusta opettelin... noin 25 vuotta sitten.

Neulatyyny

Muistuipa tuossa mieleen, että joskus voisi tehdä semmoisia pieniä, mukavia ajanvietekäsitöitä, jotka saisi valmiiksi yhdeltä istumalta.
Eikä aloittaa esimerkiksi kuukausia kestävää remonttia tai nilkkapituista kirjoneuletakkia tai käsin ommeltavaa parisängyn tilkkupeittoa ;)
Uusimmassa Ihana-lehdessä oli tehty säilyketölkeistä neulatyynyjä ja ideaa oli testattava heti käytännössä. Kankaat ovat yhä edelleen tuolla jossain muuttolaatikkojen uumenissa, mutta papereita oli saatavilla. Ensiksi pesin pienen tonnikalatölkin, sitten leikkasin ja liimasin lahjapaperista päällisen sille. Tyynyosaan tarvitsin taas kangasta... entäs jos virkkaisi tyynyn jämälangasta? Tuumasta toimeen, ja pallomaisen tyynyosan sisälle silputtua huovutuslevyä. Tadaa!